Kuvia Kodiakista (kesä 1996)

Laivamatka kestikin yli yön. Saarella harrastetaan etupäässä kait kalastusta ja kalatuotteiden jalostusta

Lentokone on yleisin julkinen kulkuväline. Mistä tahansa pääsee pois lentsikalla.

Täällä on paljon oikeen umpi-ortodokseja ryssiä. Tässä luostarissa oli oikeen hauska nunna, joka harrasti myö kajakkimatkailua.

Navakkaan tuuleen oli myöhemminkin pakko totulella. Merivirrat on käsittämättömän voimallisia. Laivahylkyjä siellä sun täällä.

Merisaukko, toinen saukko ja äiti lapsineen.

Ketut eivä paljon ihmistä pelänneet. Vaan tutkivat äimänä kamojani. Ketunpojilla on aina kivaa.

Eivät myöskään satamahylkeet. Villit hylkeet oli vähemmän seurallisia.

Kodiakkarhut, jotka lienevä 3-5 kertaa suurempia kuin suomalaiskarhut (1000 kiloa) sensijaan juoksivat aina pakoon erityisesti perheet.

Sitä paitsi mulla oli infrapunalla toimiva rumaääninen varashälytin. Eivät pääseet rikkoon telttaa niinkun viime vuonna.

Kalaa ja muuta ruokaa tuli ihan tarpeeksi. Ja maisemat oli ihan kivoja, jos aurinko sattumalta paistoi. Muuten oli kyllä liian kylmä.

(c) Timo Noko 1997