MATKA BELLA-BELLAAN 1994 (unedited)

Tilaa airport-Taksi huomiseksi : 1/05/1994 : 20:00 : pasila

Lento amsterdamiin : 2/05/1994 : 6:30 : seutula

Lento vancouveriin : 2/05/1994 : 10:30 : amsterdam

Jet-lag : 3/05/1994 : 8:43 : travellodge, vanc

Makailen täällä travellodgessa taas. Emmä jaksa mihnään mennä. Onhan tässä aikaa ja rahaa.

Ongelma : 3/05/1994 : 16:20 : vancouver

Voin jo taaas paremmin. Nikotiinilaastaria varten tarvitaan lääkärintodistus. Mitä tehdä?

bussi port hardyyn : 4/05/1994 : 6:00 : railway station

sea-view-hotelissa : 4/05/1994 : 23:09 : Port Hardy

täällä Sea-viewissä makailen jälleen. Maksaa 50 taalaa. Emmä jaksa tehdä mitään. Aurinko paistoi kyllä kauniisti äsken. Pirun vaikeeta vaan saada kamoja kasaan.

Ahdistavaa : 7/05/1994 : 7:52 : 13 km west of hardy

Ahdistavaa täällä teltassa on taas. Kumma että tästäkin olemisesta oppii poies. Kitalakeen koskee. Jokohan se syöpä on tulossa. Onneksi tänään on tasanen vastatuuli, tai tuuuli ylimalkaan, riippumatta siitä minne minun pitäisi mennä. Voi taasa makailla ja syödä eväitä. Niitähän on kuitenkin liikaa. Pahus kun en keksi enää mitään kunnon itsemurhamenetelmää. �nnenhän mulla oli niitä useampiakin.

Helikopteri häiritsee : 7/05/1994 : 10:59 :

Joku samperin helikopteri pörrää tossa koko ajan edestakas kantaen jotain (?) noille troolareille tai niiltä pois. Mikä voi olla näin tärkeää, että se pitää kopterilla kantaa. Miksei ne mene Port Hardyyn metelöimään. Eihän sinne ole kuin 10 kilsaa. Kysyn vain?

Charlotte Sound : 7/05/1994 : 17:44 :

Note: Queen Charlotte Sound should be crossed at flood tide only. The water flowing out of all channels to the east can cause severe water conditions depending upon the wind direction.

Miksi "east", eiks ongelmana ollu se, että kunm mainingit lyö päin virtaa, tulee ikävän näköistä karheikkoa. Kysy vaan, että mitä. Toisaalta taas itään menevä virta oli harmittavan voimakas. Pitäskö tästäkin ruveta ottamaan paiseita, kysyn vaan.

ei vasyta : 8/05/1994 : 10:06 :

eika selkaa sarje, mutta kuitenkin..

söin popcornia : 8/05/1994 : 14:53 :

Söin popcornia. Meksikossa ollessani huomasin, että spriikeittimellä voi hyvin valmistaa popcornia. Sikäli ihmeelistä, että se on melko ohutpohjanen alumiiniastia, siis kyseessä. Toisaalta voin kohtuullisen mukavasti ja ongelmia tuntuu olevan vähän. Parin päivän päästä lähden varmaan jonnekin täältä luulen.

hermostuttaa : 8/05/1994 : 16:44 :

Huomenna pitäisi ylittää Charlotte Sound. Hermostuttaa. Lähinnä hermostuttaa se, että vesi on niin perhanan kylymää.

sain kalan : 9/05/1994 : 15:37 :

Sain 2 kalaa. Yhden erittäin ison ja yhden pienen. Olin bajalla oppinut tuon savustamisen taidon. Ja nyt se sujui helposti.Olo on kyllä outo. Tarvitsisin kyllä liikuntaa. Huomenna varmaan lähden johnekin täältä.

Tarkotus oli lähteä : 10/05/1994 : 10:06 :

Tarkotus oli lähteä tänään ihan varmana. Mutta koska merikortin mukaan vain nousuveden aikaan saa lähteä ja koska nousivesi on 14.27 ja mkska radjon mukaan iltapäivällä on "small craft warning", ei lähteminen ole soveliasta. Kamalaa tämä sateessa istuminen kyllä on. Mutta mitä järkeä olisi ottaa riskejä. Eikä rantsun seurailukaan kannata, koska sen olen jo tehnyt, eikä siellä ole mitään erityisempää nähtävää. Kyllä tämä tietokoneen kotelo on hyvä. Muuta emme voi sanoa.

nikotiinipurkka ei riitä : 10/05/1994 : 14:00 :

Huolestuttaa se ettei nikotiinipurkka riitä. Kamala myrsky. Onneksi uskoin VHF:n varoituksia.

small craft warning jatkuu : 11/05/1994 : 6:58 :

Small Craft Warning on edelleen validi. Selkää ei enää särje. Luulin, että tämä liittyisi jotenkin liikunnan puutteeseen. Näin ei näytä olevan.

nyt ei kyllä tuule yhtaan : 11/05/1994 : 9:25 :

Nyt ei kyllä tuule yhtään ja ihme: aurinko paistaa. Pitäs kyllä lähteä, mutta kun laskuvesi.

high tide 13.41 ft : 11/05/1994 : 14:49 :

On täysin tyyntä : 11/05/1994 : 16:03 :

Ei noi rantavahtien sääilmoitukset ollu tosiaan mistään kotosin. Niinkuin muistelin, ne ennustaa myrskyä varmuuden vuoksi joka iltapäiväksi. Ei tulla syyttämään ainakaan varovaisuuden puutteesta. Tänään olisi ollut mitä parhain päivä matkustaa. Toisaalta taas, vähän väliä sataa, mutta niinhän aina. Mua hermostuttaa kyllä tämä ylitys, mutta liika on aina liikaa.

gale warning : 12/05/1994 : 8:58 :

Perkeles, olis sittenkin pitänyt olla välittämättä tuosta "small craft warningista", nyt se on alkanut jankuttaa "gale warningista". Eihän tästä tule mitään. "Rockfish starts spawning at 20 years of age".

Lähdin liikkeelle : 12/05/1994 : 20:35 : pieni kari keskellä

Haha lähdin sittenkin melomaan. Pääsin 2/3 salmen yli ja siitäkin puolet purjeella. Itseasiassa en olisi kenties selvitnytkään tuosta vuoksesta ilman purjetta. Se oli vähintään 3 solmua. Olisin nyt Hawaijilla tai ainakin sinne menossa. Mainittakonn, että se mies, joka matkusti kanootilla Hawaijille oli nimeltään Ed Gillet. John Resnick Jr sai Ed Gilletin melan lainaksi matkustaessaan Cabo De Lucaan. Saamarin vaikea oli taas löytää leiripaikka. Tämä on taas tämmösen kiven päällä, ja oli pirunmmoinen homma repiä kamat tänne ylös, kun on laskuvesi. Nyt voin kuiteskl aika hyvin ja olin taas sekunnin pari jopa onnellinen. Huomenna kun olis samanlaienen kohtalainen etelätuuli, niin pääsisin vaikka minne. Ruostumattomat ongenkoukut oli parissa päivässä ruosteessa. Tämmöstä tämä aina on.

toisella puolella : 13/05/1994 : 20:49 : hiekkaranta (hieno)

Nytpä olen ylittänyt tämän perhanan Charlotte-salmen. Luulitte varmaan, etten koskaan pääsis yli. Mutta eihän siine menny kuin pari viikkoa. Hahah

radio suomi 15440 khz : 14/05/1994 : 9:39 : hiekkaranta (hieno)

ei kuulu mitään tänäänkään. Eipä siellä ole mitään kuultavaakaan.

Väsyttää : 14/05/1994 : 10:01 :

Väsyttää, ja se on hyvä juttu. Siihen minä pyrinkin. Toisaalta olen tasaisen masentunut. Kuuntelin radiosta taas tuollaista tavallista höpinää lääkäkärin avustamista itsemurhista. Itse asiassa pitäisi olla erityisiä itsemurhatohtoreita, joiden luokse voi mennä ja valittaa. Jos lääkäri ei keksi mitään lääkettä, jotka välittömästi parantaisivat tilnateen, voisi lekuri antaa myös itsemurhaoption. Huomasin juuri etten juuri edellisellä sejunnilla olisi halunnut kuolla. Mitä juuri nyt haluaisin olisi lämmin Meksikon aurinko, koskenkorvaryyppy ja raitista vettä. Tarkemmin ajattelen , vettähän voin tehdä heti. Ongelma on tässä se että otin tuon juomaveden ehkä hieman liian läheltä merta, se on liian suolaista..

aurinko paistaa : 14/05/1994 : 13:45 :

Korjasin taas alusta. Saamarin barnakkelit, ne vuolaisee viiltoja, yksi oli kokonaan läpi. Tämä paikka on ainoa tämmönen hiesuranta varmaan kilometrien säteellä, koordinaatit N50�58.69' ja W127�27.60'. Port Hardyyn on 28 kilsaa. Hieno homma, kun tässä on toi aste-merkkki. �1 ja �2 ja �5. Mitä eroa on 0-kirjaimella ja �-kirjaimella, kysyn vain. Ei tässä ny mitenkään hirveen lämmin ole, mutta ei ainakaan ole mäkäräisiä, niinkuin eilisiltana. Tein suolavedenpoistovehkeellä kirkasta vettä. Ihme kyllä, laite ei täysin poistanut tuota suoveden makua. Olen tältä osin hieman pettynyt.

vetoketju hajoaa : 14/05/1994 : 15:15 :

Nyt olen varma, että teltasta on vetoketjut hajoamassa. Se on varmaan tämä hiekka. Miten putsata ne hiekasta kysyn vain. Tässä paikassa on käynyt vieraijoita ennenkin, ne olivat jättäneet viestejä tonne metsään. Ihme että joidenkin pitää rakennella pöytä ja vaikka mitä tuolia, oli ne sitten missä vain. Tänään tuntuu ihan kivalta. Keksin äskettäin, että nikotiinilaastaria voi käyttää miten kauan vain, kunhan vain muistaa vaihtaa paikkaa päivittäin. Paskempi (��k�m�i) juttu on se että, ettei se pysy enää paikallaan toistakertaa. Toisaalta taas jos sen panee reiteen, niin märkäpuku pitää sen paikallaan. Tämmösenä hetkenä ei tosiaan voi ymmärtää, mitä muuta voisi haluta.

Heureka : 14/05/1994 : 16:14 :

Olen keksinyt sen. Oikea tapa korjata vetoketku on vaihtaa tämä luistin ja taas toimii. Hieno homma. Nyt mulla on ainakin yksi varaluistin yhessä laukussa.

en tee mitään : 15/05/1994 : 11:19 : hiekkaranta (hieno)

Tuuli on vastainen ja sataa. Mitä minä välitän. Olisi pitänyt jäädä paikkaan numero yksi. Tääll on tätö vitun hiekkaa. Mitä ne selostaa tuolla taas noista pappien naimatarpeista. Sekopäistä. Eiks ne voi ruveta luterilaisiksi tai joksikin muuksi. Päätä sälkee ja ruumista kutittaa.

kalastus epäonnistui : 15/05/1994 : 17:00 :

Perkele. Kalastelin melkein 5 tuntia, enkä saanut sintin sinttiä. Ei nykäisyn nykäisyä. Olen petttyny. Vaikkei tosain kalaa erityisemmin mieli tehnytkään.

1240 khz rokkia keskiaalloilla : 15/05/1994 : 17:47 :

kylla on kylyma, 9 astetta. : 15/05/1994 : 19:09 :

No jaa voin edelleen vaan maata täällä Port Hardyyn on vain 28 kilsaa, Dawson's Landingingiin ehkä 40.

hieno uni : 16/05/1994 : 10:21 : hiekkaranta (hieno)

Uni asunnosta, joka on erotettu oopperan ravintolasta vain lasiseinällä:

Uni loppui siihen, kun juoksin ylösalas psykedeelisesti maalattua ja muotoiltua käytävää, joka jyrkeni jyrkkenemistään. Käytävä johti ilmeisesti oopperasta metroon. Vastaan tuli jättmäinen mikkihiiri tai hessu, joka alkoi jättinenällään työntää mua yhä syvemmälle. taustalla soi musiikki."mikki "Rheingold" .. matka kalmistoon, matka kalmistoon..".

Käytävään jouduin, kun olin myymässä Aleksiskivenkadun ja Sturenkadun kulmassa olevaa laajalasista liikehuoneistoa mukamas asunnoksi. Tai en olut myymässä vaan olin kutsunut joukoittain henkilöitä vierailuille ja jotkut halusivat sen ostaa.

Kävi ilmi, että asunnon isomman huoneen yksi seinä oli lasiseinä ja seinän toisella puolella oli pieni ravintola, jossa Esko Aho oli syömässä. Myöhemmin löysin lisää huoneita, mutta oivalsin, etteivät ne kuuluneet asuntoon. Yhdessä huoneessa oli jättimäiset läskibarokkihuonekalut.

Ravintola ei ollut nniinkään pieni vaan kokonaisuutena osa maanalaista jättiläismäistä ooppera- ja kultturikeskusta, jossa balettitanssijat ja silmänkääntäjät harjoittelivat. Yritin päästä pois keskuksesta läpi marmorikäymälöiden ja lipunmyyntitiskien ja jouduin lopulta tuonne psykedeeliseen käytävään, josta heräsin.

Tässä unessa oli taas paljon tuttuja ihmisiä, niinkuin aina. Siis vain unesta tuttuja. Me olemme ikäänkuin samassa duunissa. Yksi näistä on vanhempi kaljuntuva jakues-niminen mies, ja sitten on nuorempia naisia mustissa villasukissa, romaani-isoäiti ja intiaaneja. Ja joukko nuorempia miehiä, jotka koko ajan höröttelivät ärsyttävästi kaikelle kuin Beavis & Butthead.

Ainiin ennenkuin olin tuolla ravintolassa, olin sairaalan tai orpokodin rautalankaverkoin aidatulla pihamaalla. Oli syksy ja vaahteranlehtiä siellä täällä. Rakennus muistutti entistä töölön kirjastoa. Bulgaari- tai romaanilapsi sanoi jotain verkon läpi. Yksi isopäinen lapsi alkoi kontateten seurata. Nämä olivat niitä samoja lapsia, jotka olivat myöhemmin mainitun ravintolasta lasiseinällä erotetun asunnon lastenhuoneessa.

Tai siis asunnossa oli kaksi huonetta. Aleksiskivenkadun puoleisessa hupneessa oli bulgaarilapsia tusinakaupalla. Oli tapahtunut joku onnettomuus ja siksi lapset olivat tulleet tänne. Romaaninaiset olivat niiden hoitajia. Bulgaari-isoäiti kielsi meitä juomasta, koska lapsia oli läsnä.

Kävin ostamassa juomia, koska aikaisemmissa juhlissa (jotka olivat tapahtuneet jossain toisessa unessa jossain HiTek-teollisuuspuistossa lumisessa metsässä) vieraat olivat joutuneet tuomaan juomat itse. Litran kokoinen keskiolutpullo oli kuitenkin rikoutunut. Koskenkorvapullo, joka oli puoli metriä pitkä ja litteä ja kapea (50 x 10 x 2 senttiä) ei ollut rikki.

Mustiin villasukkiin ja hameisiin pukeuneet pilkalliset tytöt halusivat vaihtaa nykyisen kurjan elementtiasuntonsa tähän ravintolasta lasiseinällä irroitettuun kaksioon, jossa oli kenties enemmänkin huoneita, nutta niissä asuskeli työttömiä, opiskelijoita ja muita kurjia, joita ei voinut häätää pois. Sitä paitsi ne eivät reagoineet mitenkään, kun revon näköinen vieras kavereineen järjesti läskibarokkihuonekaluin varustetun huoneen hifilaitteistosta kamalan metelin. Koputin yhden tämmösen huoneen ovelle ja siellä asui Ceela Cellaa muistuttava kalpea pelokas nainen.

Kun menin katsomaan elementtikaksiota, niin ulkona alkoi sataa. Minulle annettin jonkun vieraan mahottomat nahkamokkasiinit, jotka vuosivat. Asunnostani johti hieno käytävä ylös kolmosen ratikkapysäkille. En ollut varma kuuluiko käytävä tähän asuntoon vai ei. Joka tapauksessa se oli varustetettu ikkunaseinällä ja lattiassa oli erilaista päällystettä, nupukiveä ja muuta. Seinillä oli erityisiä ornamentteja.

Satoi siis, enkä loppujen lopuksi löytänyt näitä naisia tai niiden asuntoa. Olin paniikin vallassa, sillä läskibarokkihuonekaluja sisältävää huonetta siivoamaan tylleet oopperan siivoajat päästivät kamalan pilkkanaurun, kun he kuulivat, että omistan asunnon, joka on erotettu ravintolasta vain lasiseinällä. Jos en saisi asuntoa vaihdetuksi nyt, en pääsisi siitä eroon koskaan. Mainittakoon, että unessa omistan 2-3 muutakin asuntoa.

Yksi asunnoista on Suomenlinnaa muistuttavalla saarella jonkilaisen teollisuustilan tai veneveistämön osana. Toinen asunnoista on siinä rakennuksessa, missä ennen sijaitsi Nervanderin koulu ja nyt joku virasto. Se on ensimmäisessä kerroksessa entinen talkkarin yksiö. Kolmas asunnoista on korkealla vuorella kivilinnakkeessa. Olen yrittänyt etsiä tätä asuntoa muissa unissa, mutta aina eksynyt keskiaikaisille kivikujille. Ympäristö muistuttaa jossain määrin N�rnbergia. Sittenhän olen omistanut erittäin ison asunnon Vesilinnankadulla. Sen katto oli notkalla ja tietääkseni katto myöhemmin rojahti alas. Tässä talossa kaikki asukkaat laskivat portaat päreellä istuen ja asunto oli muutenkin aivan kelvoton..

Ainiin nämä iloiset mustasukkaiset naiset tai siis tytöt ovat sen toisen naisen, jolla on antiikkiliike siinä paikassa, missä oli ravintola Mannala Oy. Niin sen sukulaisia, tai ehkä tyttäriä. Viime kesänä mainittu vanhempi, vaalea, mutta kuitenkin sirorakenteinen (reippaan ulkoilmaelämän parkkiinnuttava) nainen antoi puristella itseään antiikkiliikkeen takahuoneessa. Tämä suhde oli niin intensiivinen, että kävi tällä puolen tarkistamassa olisiko Mannala muuttunut antiikkiliikkeeksi. Ei ollut. Sen sijaan vieressä oli kyllä antiikkiliike. Jouduin paniikin valtaan, enkä uskaltanut käydä tarkistamassa, kuka liikettä hoitaa.

Enivei mainitut tytöt ovat siis mahdollisesti tyttäriäni, ainakin ne käyttäytyvät tolkuttoman ärsyttävästi ja epäkunnioittavasti, ikäänkuin olisimme sukua..

Ei liikettä : 16/05/1994 : 20:22 : sama hiekkaranta

Tänään en tehnyt ehdottomasti mitään. Olin onneksi senverran väsynyt eilisistä kalastusseikkailuista. Tuuli on kääntynyt viiltävästi suoraan tänne. Vaikka aurinko paistaa ajoittain ei ulkona voi oleskella. Äsken kuulin ikäänkuin tykinlaukauksia (n. 15.00). Mitähän pitäisi tehdä kun luvattu maanjäristys tulee. Siirtää kamat ylemmäs, jos tulee Tsunami, vai mitä. Vaikuttaako Tsunami näin lähellä ulkomerta? Valdezhan oli syvällä lahdenpohjukassa. Gordova taas ei ole. Joka tapauksessa olen tosi onnellinen, että tuhlasin kymppitonnin tähän mikroon. Olen näpelöinyt sitä tuntikausia joka päivä, eikä ole vielä tarvinnut paristoa vaihtaa. Muutamalla lisätonnilla olisin saanut 40 megan muistin. Toisaalta taas ei ole kovin turvallista, jos omistaa vain yhden muistin. Jos ostankin toisen 20-megasen backup-välineeksi.

Luin Kirjan : 16/05/1994 : 20:33 : hiekkaranta edellee

Luin Jörn Donnerin kirjan "vapauden vangit". Normaalielämässä en olisi lukemiseen kyllä kyennyt. Ihan hyvä kirja. Onko se osa jotain suurempaa saagaan, josta olen jäänyt paitsi, niinkuin luulen. Olisiko elokuvia tai TV-näytelmiä tehty tämän saagan pohjalta. Onko tuo Jacob-niminen hulttiotoimittaja donner itse? Nämä ja joukko muita kysymyksiä jäävät kyllä selvittämättä, kun ei niin hirveesti kiinnosta. Jauts nyt on tulossa tosi kylmä yö, kun sormia paleltaa jo nyt. Kamalaa. Ostin 7 dollarin ilmapatjan. Ei siitä tosiaan ole paljon iloa, kun sitä saa koko ajan paikata. Kumiset ilmapatjat taas olivat pirun kalliita ja painavia. Miksei ne tee jostain kuituvahvisteisesta muovista patjoja. Semmosen hinta/paino/laatu-suhde olisi tähän tarkoitukseen sopivin.

eipä hyvältä tunnu : 17/05/1994 : 9:14 :

Söin eilen liikaa tai jotain. En saanut yöllä unta ja muutenkin on kurja olo. Ei tuule yhtään vaikka juuri tänään piti olla mieletön NW-gale. hohhoijaa.

vieraita rantsussa : 17/05/1994 : 15:10 :

Nyt tänne ilmestyi jotain muita kanoottimiehiä, peräti 4 kappaletta.

Lähtevät huomenna : 17/05/1994 : 18:34 :

Lupasiavat häipyä huomenna riippumatta säästä. Vitun helppoa se on kun on 4 henkeä, niin ei tarvi kuljeta telttoja ja muita kamoja kuin yksin kappalein. Ovat amerikasta, seattlesta. Emmä kyllä huomenna lähde, kun on small craft warning ja vaikka mitä. Yrittivät saada kalaa siitä samasta paikasta, josta sain itse äsken viis. Saivat yhden. Menettivät 2 uistinta.

Istuimme iltanuotiolla : 17/05/1994 : 22:16 :

Istuimme kajakkijengi iltanuotiolla ja muistelimme hurjaa nuoruuttamme. Tai siis ainakain meikäläisen hurjaa nuoruutta. Rullaluistinseikkailuja ja muita.

Gale warning : 18/05/1994 : 6:49 :

Nuo toiset näyttää olevan lähdössä vaikka radion mukaan olosuhteetbeivät ole mitenkään parhaita. Emmä ainakaan lähde mihkään, kun ei aurinkokaan paista. Taidan mennä kalaan.

huomenna lähden,varmana : 18/05/1994 : 19:08 :

Vieraat lähtivät. Koko aamupäivä oli erinomaista purjehdusaikaa. Olis minunkin pitänyt lähteä. Mäntti juttu.

Burnett? Beach : 19/05/1994 : 17:52 : Burnet Beach

Pääsinpäs taas liikkeelle aamulla kello 7. Aurinko olis noussu jo 5.30, muta väsytti. Nyt olen tosi hienossa rantsussa, varmaan 5 kilsan mittanen hiekkaranta, joki, mutta ei kaloja. Tässä oomme aiaskin 5 päivää.

Hienot hyökylaineet : 19/05/1994 : 21:09 : Burnet Beach

Hienot hyökylaineet täällä. Sanoisin että erinomaiset. Paivällä sain täsmälleen yhden kalan. Möhlin kuitenkin tämän kalastushomman täysin. Sain kalan kyllä veneeseen, mutta koukku tarttui - irrotettuani sen kalasta - omaan sormeeni. Siima oli kireellä ja onki mutkalla ja se koukku painui syvällä. Sekoillessani tämän koukun kanssa, hyppäsi kala pakoon. Pirunmoista. Tommosen hyökyt kun täällä on, niin ne olis entisaikoina hirveesti pelottanu. Nyt niiden ylittäminen tai siis pikemminkin alittaminen tuntuu melko arkipäiväiseltä hommalta. Saamarin kamerakotelo vaan vuotaa. Huomenna, jos on kaunis sää, kunnostan sen lopullisesti. Tänään siihen oli selvästi tihkunu vettä. Eikä se hetkeen toiminu. Luulin jo hetken menettäneeni sen. Leiryidyn muuten samassa paikassa, kuin missä ne mainitut 4 amerikkalaista kajakistia olivat olleet viime yönä. Ne noudattivat itse asiassa minun antaama neuvoa. Kerroin eilen kuulleeni viime vuonna yksiltä tanskalaisilta, että täällä on suuremmoinen hiekkaranta ja joki. Kaloja on kyllä niukasti. Killuin tuossa edustalla vähintään tunnin. Ei sintin sinttiä. Ei nykäisyn nykäisyä. Dawsons Landing - nimiseen postitoimipaikkaan tuskin on enempää kuin kahden päivän matka. Sikäli ei tarvi pelätä ruuan puutetta. Kala on pahaa. Nikotiinipurkkaa pitäisi kyllä saada lissää. Epäilen onko tuossa Dawsonissa tai Namussa. Pitäs löytyä kunnon apteekki. Kävelin tuossa rantsussa muutaman sata metriä ja löysin heti uuden spriipullon. Tämmöset elintärkeät aineet on hyvä pitää useammassa eri säiliössä, jos yhteen tulee vaikka reikä. Mitähän muita aarteita täältä voi löytyä. Täytyy huomenna tutkia. Paljon isohkon sorkkaeläimen jälkiä. Sanoisin että peura.

sataa tai ainakin tihuuttaa : 20/05/1994 : 13:29 : Burnet Beach

Tällä hiekassa on ikävä oleskerlla, kun on kostea sää. Se liimautuu joka paikkaan. Korjasin kameraa. Nyt luulen, että se "melko varmasti" on vedenpitävä. En kuitenkaan viitsi mennä kokeilemaan. Pitäs mennä kalastamaan, muttei paljon kiinnosta. Ihme juttu olen ollut kanootissa vasta 2 viikkoa varsinaisesti. Samperin ikävä kylmän kostean lämmin sää. Mallia "sticky". Kanoottimiesten tapaaminen oli kyllä aika mukava juttu. Olin jo jotenkin seis. En viittiny tehä yhtään mitään.

disposable diapers : 20/05/1994 : 16:41 :

Disposable diapers are the waste problem of the nineties. A package of actual, genuine, fresh, pure human shit preserved in undestructable plastic package for the future to awe. It is nothing like empty coke cans, beer bottles or car tires. It is not preprocessed, sterile, ugly but otherwise harmless. It is not an accident, it is not a result of industrial mishap. It does not prove resource mismanagent, bad logistic or human carelessness. It is a deliberate act. "I am the center of the world", it tells. "It is me and mykind which should multiply and fill the earth. When me and mykind shits, there is nothing to dispose of. When I throw it out of the car window it is no more concern of mine. I dont use bicycle or walk along the highways. It is those other people, who are the overpopulation. It is those other people who should decrease their consumption, so that there could be more of mykind. It is those others who hate mykind. They hate children. They do not understand that shit from those rosy little buttocks, is not waste product". Individually wrapped babyshit is a Message: "Go away. This my world. I am gonna multiply and push and crush you all away with the weight of my flesh. Then I am gonna suffocate you with my shit."

Löytyi Maja : 21/05/1994 : 12:44 : Burnet Beach

Eilen löytyi tuosta joen varresta pikkanen hyljätty mökki. Joku oli asunut siinä viimeksi vuonna 1983. Päätellen lehtien päiväyksistä. Joku oli harrastanut kalastamista kunnes kaikki oli antanut periksi tai hajonnut. Ilmeisesti oma ruumis mukaan lukien. Sudet olivat hajottaneet kaiken muutama vuosi sitten. Paljon kirjoja ja lehtiä löytyi. Osa niistä lukukelpoisia. Tuo olisi melko hyvä paikka asua. Mutta viesteistä päätellen paikalla käy kuitenkin jossain määrin väkeä. Ehkä useita kymmeniä per kesä. Joku lentäjä oli sinne laskeutunut kelvottoman sään takia. Joku tyhmä lehmä oli ollut kanootilla. Viime tai edellisenä vuonna tällä paikalla on ollut enemmänkin väkeä. Päätellen verkosta rakennetusta riippakeinusta ja huussirakennelmasta. Wooden-Boats magaziini on oikeastaan melko mainiota luettavaa. Saahan sitä aina haaveilla, sano. Toisaalta taas, kun on merimatkaillut kylliksi, tietää millaista tämä todella on. Capo de Lucassa veneen pitäminen maksaa 24 taalaa yö. Vedä siitä huumoria. Sitä miettii toisenkin hetken, meneekö sitä myrskyn takia suojaan vai ei. Eikä missään voi käydä, kun joku kuitenkin pöllii navigointivarustuksen. Mikähän tässäkin on, kun ei se suostu enää lataamaan. Oliskohan noissa paneeleissa liian paljon jännitettä, niin että sulake palo. Pikku juttu. Ei tätä niinkun verkkovirralla ole tarkotettukaan ajettavaksi. Kun battery-ohjelma sitä paitsi toimii mukavasti. Pitänee tutkia debuggerilla miten se on tehty.

15.10 feet hiiiigh tide : 21/05/1994 : 22:48 :

Ohhoijaa : 22/05/1994 : 9:59 : Burnet Beach

Olinpa aamulla masentunut. En halunnut millään herätä, kun havaitsin, että olin keskellä erämaata, autiolla hiekkarannalla ja että teltassa oli hyttysiä. Painuin yhä uudestaan uneen, jossa oli paljon ihmisiä ja ihmissuhdeongelmia. Lopulta unesta tuli painajainen, niin että oli pakko herätä. Miten ihmiset käyttäytyvät unessa tuiki toisin kuin todellisuudessa?. Toisaalta taas, täällä pohjoisamerikassa ihmiset kuitenkin ovat suunnilleen samanlaisia kuin unessa. Siksi kai viihdyn täällä niin hyvin. Oikeastaan siis täällä erämaissa tapaamani ihmiset ovat samanlaisia kuin unessa. Oliskohan se niin, että ylimalkaan vain tietynlaiset ihmiset lähtevät tänne metsiin ja siksi niidem kanssa on niin helppoa kommunikoida. Eikähän mulla joidenkin kotiäitien kanssa ole niin kovin paljon keskusteltavaakaan. Itse asiassa tuo viime viikolla tapaamani kanoottimiehistö muistutti aika paljon jonkun unen henkilögalleriaa.

Tein uusia uistimia, joiden pitäisi automaattisesti uida pohjaan, kun niitä vetää perässään. Ei kyllä tee mieli yhtään kalaa, kun eilen söin niin paljon simpukoita, ja ne näyttävät sulavan aika hitaasti. Rantsussa on kyllä sitäpaitsi ikävät surffit ja meri on puolen kilsan päässä, kun on laskuvesi. Vois edes sataa, niin ei tarttis lähteä mihnään.

Jaksaa ihmetyttää tuo isompi aurinkokenno. Olen varma siitä, että kun ostin sen niin se toimi ihan hyvin. Mulla ei nimittäin tuolloin LA:ssa ollut tarvittavaa 10 ohmin vastusta, jotta olisin voinut mitata paljonko tulee mehua. Ostin sen sijaan pienen polttimon ja muistan selvästi, että isommasta tuli kirkkaampi loiste kuin pienemmästä. Pienempi on olevinaan 6 wattia, sain siitä sumuisena päivänä noin 3 wattia. Ja isommasta, joka on olevinaan 12 wattia, niin siitä tuli ehkä 4. Olin tällöin hieman harmissani 12 wattisen heikosta annista. Mutta ei se kyllä tuolloin ollut se 1 watti, mitä se on nykyään. Ainut selitys voi olla että se jotenkin vahingoittui, kun vaihdoin siinä olevan rautakehikon lasikuituiseksi. Emmä kyllä ymmärrä, miten vahinko on voinut tapahtua. Mitään ulkoisia merkkejä ei näy. Voisiko vain olla että tuon pintakäsittelyn kanssa sekoilu vaikuttaa tähän.

Edellisessä muovipintaisessa tulokseen vaikutti melkein 50% se, oliko päällä vaseliini vai vaha. Vaseliinin eduksi, piru vieköön. Kiiltävä pinta yksinkertaisesti heijastaa pois kaiken valon. Pitänee kokeilla tuolla vaselinsointia muun tekemisen puutteessa..

Lentsikka : 22/05/1994 : 19:31 : Burnet Beach

Lentsikka parkkeerasi tuohon puolen kilsan päähän hietsulle. En nähnyt kun ne laskeutui. Kuitenkin kiinnitin huomioni etäällä näkyvään vaaleansiniseen esineeseen, jota siellä ei aikaisemmin ollut. Kiikarilla keksin, että sehän on Cessnan sininen ovi. Lentsikalla pääsee minne vaan, mutta minne pitäis päästä? Ainut viehätys on käsittääkseni siinä, että voi niinkuin vaivatta siirtyä paikasta toiseen. Samalla tavalla kuin aikoinaan haaveiltiin mopolla ajosta. Jotenkin niin, että aamulla Sörkassa, illalla Rovaniemellä. Tosiasia oli sitten kuitenkin se, että ainut varsinainen viehätys Rovaniemelle menossa oli juuri siinä matkustamisessa. Saapuminen Rovaniemelle tuntui hyvältä juuri sen takia, että se merkitsi matkustamisen vaivojen päättymistä. Mopohaaveissa oli ideana juuri se, että voisi yhä uudelleen kokea tämän saapumisen riemun ilman matkustamisen vaivaa. Nyt siis jos mulla olisi lentokone ja laskeutuisin tohon rantsuun ja panisin teltan pystyyn, se ei varmaana tuntus miltään. Mun ei tarvis käydä kalassa, ei raapia simpukoita, ei säännöstellä nikotiinipurkkaa. Nälkä ei olisi, koska olisin valmiiksi vetänyt aimo aterian lentoaseman baarissa. Unta en saisi, koska voisin samantien lentää himaan nukkumaan. Radion kuuntelu tai lehtien lukeminen ei kävisi viihteestä, kun voisin aivan yhtä hyvin mennä himaan katsomaan telkkaria. Olen syönyt jo kolmannen kasarillisen simpukoita ja olen vielä aivan terve. Jotenkin on kyllä semmonen olo, että jos aurinko paistaa, eikä nuo surfit ole ihan mahottomia, lähen huomenna liikkeelle.

Yleisradio kuuluu : 22/05/1994 : 20:37 : Burnet Beach

Yleisradio kuuluu hyvin 11755 myös iltaisin. Näinhän piti ollakin tai näin se siis oli ennen. Ei niin, että siellä mitään uutisia olisi. Kaikki ei ole vielä menetetty kuulemma. Puolet nuorisosta on edelleen kiinostunut työnteosta, jos vain jotain työtä saisi.

Nanotekno on pelastus : 22/05/1994 : 23:22 : Burnet Beach

Nanoteknologia pelastaa maaliman.

Olen viime aikoina alkanut oivaltaa nanotekin mahdollisuudet uudestaan. Tai oikeastaan innostuin uudestaan, kun luin Intenetin sci.nanotech-ryhmästä nanopuvun mahdollisuudesta.

Nanopuvun molekyylirakenne voidaan ohjelmoida tarpeen mukaan uudestaan. Tai vielä niin, että nanopuvun molekyylirakenne ohjelmoituu tarpeen mukaan uudestaan. Kun molekyylit ovat joustavasti kiinni toisissaan on kangas pehmeää ja taipuisaa, ja kun molekyylisidosta vahvistetaan, on kangas kovaa. Kangas voi olla vaikka Timantinkovaa, jos niin halutaan. Tämä sovellus voi olla esimerkiksi sellainen, että kangas on pehmeää kun sitä normaalisti liikutellaan, mutta kovettuu silmänräpäyksessä, kun siihen kohdistuu voimakas isku. Esimerkiksi puukoniskun (tai luodin?) läpäisy voidaan estää.

Avaruuspuvussa taas rakenne kyllä pitää sisällään tarvittavan ilmakehän paineen, mutta ei vastusta liikettä ja puristuu lähelle ihoa. Avaruudessa voi oleskella siis pelkissä trikoissa. Puvun lämpötilan ja kosteuden läpäisykykykin voi olla aina optimaalinen. Kun trikoooasuinen avaruushemmo seisoo kuun pinnalla, ovat auringonpuoleiset alueet valoa ja säteilyä heijastavia ja varjonpuoleiset mustia. Todennäköisesti puku joutuu keräämään lämpöä auringon puolelta ja lämittämään varjon puoleisia aluieita erikseen. Puku päästää läpi liiallisen kosteuden. Ilmeisesti avaruushemmomme kusee housuunsa ja antaa puvun siirtää kosteuden ulos semmoisilla alueilla, joilla huurtuminen ei haitaa. Tai siis esimerkiksi nivelten kohdalla puvun pinnalle kertyvä jääkerros rapisee itsekseen pois. Trikoot käyvät tietysti myös veden alla. Liiallinen kosteus puvun sisällä edellyttänee aktiivista ulospumppausta. Puku ilmeisesti sitoo omaan rakenteensa vettä ja muita kuona-aineita ja hilseilee sitten ohuemmaksi, kun kangas käy liian paksuksi.

Olen myös melko varma siitä, että puvun sisällä voi paskantaa. Mahdollisesti puku jopa tunnistaa kuona-aineet, kuten paskan tai rään ja päästää ne läpi.

Toisaalta puku voisi olla myös kemiallisesti osa ihoa jo valmiiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että puku koostuu etupäässä hilseestä ja on kemiallisesti sidoksissa ihon ylimpiin kerroksiin. Se ei kuitenkaan yritä sitoutua limakalvoihin vaan peittää ne löyhemmin. Kasvojen kohdalla on tietysti ongelmia. Pitäisikö silmien kohdalla olla läpinäkyvää vai erityiset kakkulat. Voisiko peittää silmämunat kokonaan, niin että silmämunien päällystysmateriaali liittyy jotenkin paineenkestävällä liukuliitoksella ihon päälystysmateriaaliin.

Pitäisikö puvun sittenkin ulottua myös limakalvoille. Voisivatkot keuhkot olla päälystetty erityisellä ainoastaan happimolekyylit läpäisevällä kerroksella. Tämä tekisi tietysti veden alla ja vierailla planeetoilla oleskelun varsin mukavaksi.

Miten pitkälle puku voisi ulottua suolen sisään ja miksi? Mahdollisesti osa paksusuolta voisi olla jo alipaineista niin, että paskan siirtyminen puvun ulkopuolelle tapahtuisi hitaasti jo suolen sisällä ja esimerkiksi ulkoavaruudessa paskantaminen olisi vain suolen sisällön mekaanistadumppausta ulkopuolelle. Siinä mielessä järkevää, että kuonasta voitaisiin poistaa hyödyllisiä aineita, kuten vesi, jotka voitaisiin siirtää takaisin ruumiiseen keuhkojen kautta, koska niiden oikea kosteustasapaino täytyy pitää yllä. Esteestistä, sillä paska olisi paskantamisvaiheessa kuivaa brikettiä. Helppo ottaa talteen ja käy sellaisenaan avaruusaseman kasvitarhaan lannoitteeksi.

Puvun ulottuminen ruokatorveen on kyllä hieman hämärää. Ihmisen tarvitsema ravinto on sen verran monipuolista ja sitä on niin paljon, että jotain yksinkertaista esiprosessointia on vaikea kuvitella.

Se että puku peittää suun limakalvot, ei sinällänsä ole haitta. Erilaisia makuelämyksiä on melko helppo tuottaa. Voisi ajatella sellaista, että ruoka olisi ainaa samaa yksinkertaista perusmössöä, ja puku kehittäisi eriaisia maku- ja haju elämyksiä ohjelman mukaa. Ruokatorvessa menisi läpi vain mainittu standardimössö ja vesi. Hm.

Joka tapauksessa tässä pyritään kehittämään oliota, joka ei tarvitse taloa, autoa tai venettä, vaan joka oleskelee melko normaalisti missä tahansa maailmankaikkeudessa, missä standardimolekyylit yllimalkaan pysyvät koossa. Näiden olioiden määrässä ei ole mitään rajaa. Syntymän jälkeen näille elukoille suihkutetetaan spraypullosta nanopuku päälle ja annetaan nanopuvun kontrolliboxi käteen. Kontrolliboxi olisi tietysti paras istuttaa heti aivoihin, mutta siitä ehkä myöhemmin.

Nyt kun nanoasusteiset henkilöt ovat täyttäneet maailmankaikkeuden, syntyykö pula molekyyleistä? Tai jos siis kaaosta täytyy olla joku määrä, jotta on aikaa tai historiaa. Niin johtaako tämä siihen, että maailmankaikkeus loppuu, kun kaikki materia on järjestynyt älylliseksi elämäksi. Tätä on turha uumoilla nyt kun ongelma on vastakeksitty.

16.03 feet hiiiiiiigh tide : 22/05/1994 : 23:35 :

Pieleen meni : 23/05/1994 : 10:10 : Burnet Beach

Möhlin pahimman kerran tuon merille menon tänään. Tämä kompuuterikin melkein kastui, kun juustopurkki ei ollut tarpeeks kireällä. Ei tommosesta aallosta joka niikun LOPS putoaa päälle selviä kyllä millään. Tosin mulla ei ollut tyrskysuoja kunnolla kiinni. Nurin menneestä aluksesta oli helppo poistua. Eka aalto täytti vedellä ja keukautti nurin. Toka kantoi haaskan rantaan. Pumppasin veden pois ja yritin muka uudestaan, mutta tuntui siltä, että isojen aaltojen tiheys oli niin suuri, ettei ollut mitään mahiksia päästä merelle. Sikäli vittumaista, ettei tämä ole erityisen isohyökyinen päivä edes. En taas pääse täältä pois ilman itkua ja tappelua. On se niin väärin. Toisaalta leiripaikka on pakko siirtää vuoroveden vuoksi. Niin että yksiin se lyö luulen ma.

Toisaalta hyvin : 23/05/1994 : 10:27 : Burnet Beach

Äskeisen haaverin lopputulos oli kuitenkin positiivinen:

- Kaikki säilyi kuivana ainoastaan tämä kompuutteri oli vähällä kastua.

- Kannelle köytetty makuupussi on hyvä, se estää vehkeen menon täysin ympäri. Helpompi oikaista myös avomerellä.

- Märkäpuku toimi hyvin. Vesi ei ollut läheskään niin kylmää, kuin mitä se koleina aamuina kädellä koettaen tuntui.

- Opin paljon. Isossakin aallokossa on mahdollista kelluskella suht huolletta rantavedesä, kun vaan katsoo, ettei virta vie.

Ja sitten taas ei : 23/05/1994 : 11:59 : Burnet Beach

Kyllä ne aallot näyttää pahoilta. Radiossa luvattiin 4 metrin aaltoja iltaan mennessä. Näitä kuvataan sanalla "low swell". Kiitos kiitos. Tässä paikassa taitaa mennä koko kesä. Mikäs siinä, kyllä se mulle sopii.

Kanootti näkyvissä! : 23/05/1994 : 14:35 : Burnet Beach

Tuolla meni yksinäinen kajakki. Meni ilmeisesti melko läheltä tuota nientä. Näki joko, että rantsu on varattu tai pärskeitä on liikaa ja jatkoi tonne lahden pohjois puolelle. Mulla on kyllä se käsitys, että nämä aallot tulee lounaasta ja ettei tuolla toisella puolella ole yhtään sen parempi. Merkillisen paljon liikennettä tähän aikaan vuodetsta. Toisaalta emmä täällä päin ole niin paljon ollukaan. Ehkä Port Hardysta pohjoiseen vetely on hyvinkin suosittua.

Korjasin sprayhoodin : 23/05/1994 : 16:43 : Burnet Beach

Ei noista klepper-tyylisisstä neppareista ollu koskaan mihinkään. Ne ruostu paskat koko ajan käyttökelvottomiksi. Aamun yritykset meni pieleen juuri noiden neppareiden takia. Vene ei olis ollu täynnä vettä, jos nepparit olis vaan kestäneet. Tosin se olis ollu nurin joka tapauksessa. Oli toi kakkosaalto sen verran iso. Toiseks viimenen nikotiinipurkka menossa. Piilotankin tuon viimeisen työkalulaatikkoon. Luulen, että on sittenkin parempi kun on edes yksi. Ei tarvi ruveta sekoilemaan sen takia, ettei ole yhtään. Menenkin kohta taas simpukkajahtiin. Mitäpä tässä muutakaan voi tehdä, kun ei kalaan pääse. Missähän ne on neljän metrin mainingit? Nämö näyttää kaukaa katsoen 2 metrisiltä. Jackie Kennedy Onassis on kuollu. Miksiköhän mulla ahdisti rintaa? Varmaan vaan ajan kuluminen loppuun. Samperi täällä on maanjäristyksiä. Joskus on ollu 6 pykälän järistyksiä, eikä niiden uusiutuminen ole mitenkään epätodennäköistä. Mitähän tästäkin tulee?

Joki on täynnö suolaa : 23/05/1994 : 19:14 : Burnett Beach

Vuorovesi on niin korkeella, että se on pysyvästi pilannu ton joen., Vaan ei huolta, onneksi PUR06-desalinaattori ei jäänyt kotiin. Piruimmoimmen selkäsärky tosta nitkuttamisesta tosin tulee.

Öinen raivokohtaus : 23/05/1994 : 23:33 : Burnett Beach

Sain oudon huuto- ja raivokahtauksen, kun muistelin meneitä. Olipa vittumainen tuomari. Tosin sen mielestä kantajaa saa nimittää lehmäksi, kun se kerran sellanen on. Alaskassa ollessani sain näitä paljonkin. Kunnes olosuhteet kävivät niin vittumaisiksi, että energia piti säästää selviytymiseen. Söin harmissani sen viimeisen nikotiinipurkan, auch. Poskihampaaseen koskee tämä jauhaminen, mikähän sielläkin on? Jos huomenna sataa, menenkin kalaan parantelemaan ilmeisen puutteellista tyrskykokemusta. Voi kristuksen muna tätä elämää. Miksei ne myy apteekeissa itsemurhapillereitä.

16.79 feet (kaikki kastuu) : 24/05/1994 : 0:22 :

I survived today : 24/05/1994 : 19:22 : Blunden Bay

Aamulla seitsemältä lähdin taistelemaan aaltoja vastaan. Tarkoitukseni oli siirtyä rantavedessä kanoottia työntäen yhden niemen kainaloon, jossa oli pienemmät surfit.

Aallot olivatkin niin isoja ja erikokoisia, ettei työntelyhommasta tullut mitään. Isoimmat laineet työnsivät ruuhen joko kuiville,tai nurin. Hyvä juttu, että tuli hankittua pumppu. Pumpulla sai vedet pois tosi nopeesti ja eiku jatkaen yritystä. Lopulta opin, että kanoottia täytyy työntää vain sivusuuntaan, jolloinka sitä pystyi pitelemään hyökyjen lyödessä yli. Sivusuuntaan työntäminen oli tosi hidasta ja siinä meni tunteja. Lopulta olin kuitenkin perillä.

Hieman hermostti, kunn havaitsin, että noin sadas aalto oli niin suuri, että se murtui jo niemen nokassa. Luotin kuitenkin lottovoittajan tuuriin ja pääsin kuin pääsinkin niemen ohi ennenkuin 5 metrinen hirviö ehti pudota päälle. Sen verran täpärälle se jäi, että jouduin tosissaan tempomaan, että pääsin aallon yli. Ulkona oli tosiaan nelimetrisiä laineita kuten säätiedoituksessa luvattiin. Hulppea olo. Mahtavat näkymät.

Rantauduin Barnett Beachin pohjoisrantaan, mutta sieltä ei löytynyt turvallissen näköistä leiripaikkaa. Niinpä läksin uudestaan merille. Jälleen samalla alkeellisella menetelmällä, työntäen kanoottia sivusuuntaan, kunnes löytyi vähäkuohuinen kohta.

Olin suunnitellut uudentyyppisen uistimen toissapäivänä. Erityisen kanoottikäyttöön tehdyn sukeltavan mallin. En ole koskaan onnistunut pelkillä painoilla saamaan uistinta niin syvälle, että tulisi turskia ja rock-fishejä samaan aikaan kuin meloo. Aina on täytynyt pysäyttää ja ruveta pilkkimään hyvännäköisessä kohdassa.

Sukeltava uistin toimi tosiaan hyvin, sain LinCodin, joka on pohjassa kyyläävä tappajakala. Koskaan ennen ole moista saanut paitsi joesta. Tämä oli iso (70 sentti�) ja tosi häijy. Ihme että siima kesti.

Ai niin sain siis mainitun Lincodin juuri Cape Cautionin alla, Nimensä mukainen paikka. Virta teki kivaa ristiaallokkoa. Jos olis vähääkään tuullu, niin siellä olis menny henki. Tämä Blunden Bay on kaksihaarainen laguuni heti Cape Cautionin jälkeen. Toisin kuin kartasta luulisi, niin vasemmanpuoleinen haara on tosi rauhallinen. Rantautumisessa ei paljoa taitoja tarvita. Laguunin keskellä on kallioinen niemi, jossa on hujan hajan jonkun isomman rautalaivan osia. On mahtanut olla myrsky!

Samperi kun uskalla käyttää kameraa, kun en luota sen vedenpitäävyyteen ja olen pakanut sen ylimääräiseen muovipussiin. Toisaalta taas meri näyttää aina samalta kamerassa, eikä koskaan niin hirveeltä kuin luonnossa. Se täytyy tuntea takapuolen alla, jotta ymmärtäisi.

Aurinko paistaa : 25/05/1994 : 13:39 : Blunden Bay

Istun tässä puutavaran päällä, enkä tiedä mitä tekisin. Eilinen jättikala pitäisi jotenkin valmistaa mut nää puut on märkiä. Eilen söin siltä hännän ja maistui tosi hyvältä. Lincod on tosiaan kuulu maustaan. Tässä on tosiaan Kalan maku, joka jää liemeenkin.

Olin aamulla tosi masentunut. Nukuin puoleen �äivään, kun en keksinyt mitään muuta. Pumppasin äsken desalinaattorilla pari desiä vettä. Mutta homma oli taas niin vittumaisen hidasta ja rasittavaa, että etsin tuolta puolen kilsan päästä puron. Ruskeaa ja likasta, mutta desalinaattori selviytyy ei-suolaisesta vedestä kaks kertaa nopeammin. Luojan kiitos nykytekniikasta.

Olin siis masentunut. Kyseessä on PDDD, Post-Dramatic Disorder & Depression. Tämä on pettymystä siitä, ettei päässyt vieläkään lepoon meren kylmään syliin. No ehkä ensi kerralla.

Alan todella hallita tämän kajakkihomman viiden vuoden harjottelun jälkeen. Eilenkin olin lämpimärkä ja kaikki kamppeet samoin. Keksin vasta äskettäin, että jos ottaa pitkän nyörin ja kiristää märätkin kamppeet tiiviisti ruumista vasten, syntyy eräänlainen märkäpuku. Vaatteessa oleva vesi lämpenee, eikä haihdu. Tämä haihtuminen sitoo nimenomaan lämpöä ja siksi märät vaatteet tuntuvat kylmiltä. Tässä tekniikassa on tietysti oleellista se, että uloimpana on sadetakki, joka estää haihtumisen.

Piti mennä tutkimaan tuota laguunin keskellä olevassa niemessä olevaa laivankappaletta, mutta sinne on lähes mahdotonta päästä. Jyrkät kalliorannat ja ryteikköä. Tämän niemen, jossa olen leirillä, sen toisella puolella on vielä hienompi laguuni, jonka nimi on Indian Cove. Siinä on tosi kapea sisäänmeno ja pienet surffit. Ilmeisesti siihen voi tulla vaikka veneellä.

Tossa vieressä on Suden tekemä polku, joka johtaa tonne Indian Coveen. Susi tai sudet olivat tänä aamuna kävelleet tuosta parin metrin päästä, mutta viis veisanneet koko teltasta tai sen edes sen edessä riippuvastan kalasta. Jos olisin leiriytynyt tuohon polun eteen, niinkuin aluksi ajattelin, susien olisi ollut pakko tutkia tapaus, "polku on tukittu, miksi?" ja kenties pelotella häirikköretkelijä muuanne. Tämä vahvistaa jälleen sen epäilyn, etteivät nämä sudet ja karhut paljoa välitä ihmislihasta, ellei uhri ehdoin tahdoin itse asetu tarjottimelle. Niinkuin itse tein Kelsey Bayssa vuonna 1991, jolloin leiriydyin karhun polulle. Ihmettelin tosin tuolloin, että miten ihmeessä täällä voi olla näin hyvin tasoitettu polku, lähes tie, keskellä erämaata. Karhu oli sen ominkäsin tonkinu ja tasoitellu vuosien kuluessa. Ja tunsi tietysti itsensä loukatuksi, kun sitä käytettiin camping-alueena.

Hienosti aurinko paistaa. Otin jo paidankin pois. Sais vaan nämä monot taas kuiviksi.

Kamat on kuivat. : 25/05/1994 : 21:00 :

Lopulta sain kaikki kamat kuivaksi kun aurinko pasitoi 6 tuntia putkeen. Myös kaikki hiekka rapisi itsestääm pois, kun se oli kuivunut. Ainoastaan juustopurkki on luotettava, kun kanootti on väärinpäin. Ne maksaa 50 mk Etolassa. Mutta niiden kuljettaminen tänne on pirun hankalaa. Ainiin omatekemät pussit ovat paljon luotettavempia kuin nuo kaupalliset Superseal-merkkiset kaupalliset tuotteet. Ateenassa ei saa enää ajaa autolla. Miten masentavaa. Radio Australia ja New Zealand on ainuat joita viittii kuunnella. Radio New Zealand ilmoitti kuitenkin äsken lopettavansa lähetyksen, koska rakennuksessa on tulipalo. Yleisradiota en viitsi enää kuunnella sen jälkeen kun kuulin, että kaikki ei vielä ole hukassa, puolet nuorisosta on vielä kiinnostunut tyänteosta, hurei.

Tides.exe on automatisoitu : 26/05/1994 : 7:57 :

Yritin keksiä tämmöstä, että TIDES.EXE tekisi automaattisesti merkinnän päivyriin. Hyvin toimii, tosin hieman hitaasti.

Aurinko paistaa : 26/05/1994 : 15:49 :

Aurinko paistaa kyllä ihan mukavasti, mutta muuten on nuiva olo. Mitähän pitäisi olla? En keksi mitään tarvetta, joka pitäisi välittömästi täyttää. Täytyy varmaan taas huomenna ruveta melomaan. Tämä on tulossa liian tylsäksi.

Itäinen moottoritie johtaankin länteen : 26/05/1994 : 20:39 :

Näin jälleen unta tuosta itäisen mootoritien päässä olevasta suuremmoisesta silta- ja liikenneympyräsotkusta, joka johtaa länteen. Tällä kertaa tiet olivat kuitenkin vesiväyliä, jotka kuljettivat mahtavia vesimassoja ja jättiläisaaltoja mikä minnekin.. Pyörätitet ovatkin kanootiväyliä. Kuitenkin ongelmana ovat idästö tulevat jättiläisaallot, jotka tekevät ko systeemin hengenmvaaralliseksi. Sankarimme saapuikin kaanootilla maahan ilman lupaa. Ja tararautui voimajohtoihin ja käsinojiin aaltojen heitellessä sinne tänne. Mainittu silta ja kaarikompleksi sisältää myös tajuttomia voimajohtosotkuja, joita myöten voi myös liikkua. Itäisen moottoritien, joka johtaa länteen, tiedetään vievän aurinkoisiin lähiöihin, niemiin ja lahdelmiin, joissa on ostoskeskuksia ja majakka. Vaarallisia nuo voimajohdot. Herätessäni ei pitkään tiennyt missä olin. Olin kyllä teltassa, muuta luulin olevani kanavakaupungin edustallaa olevalla hiekasärkällä valmiina lähtemään kanoottimatkalle rajan yli itäiselle moottoritielle. Ulkona paistoi aurinko ja jättimäinen suikka tai makkara lepäsi hietikolla. Lähdin melomaan . "Grap the handrail", huusivat kaikki, kun suurennoiset virrat ja aallot löivät yli. Jättimäinmen hylätty kaupunki odottaa pohjoisessa. Vuorella paljon hylättyjä pieniä tönöjä ja linna. 100 metriä korkeita siltoja, joiden alla kerrrostaloja ja ostoskeskuksia. Komea vuori koillisessa. Mahdoton havaita tai löytää, kuitenkin siellä, kun sinne menee. Hylätty lasivillaa pursuava rakennus suuunnilleen puolivälissä. Sumua ylhäällä. Suunnilleen viikin suunnalla toinen komea harju. Tiheää metsää (kuusi).. Voimajohtojen päälläkiipeilyä eräässä toisessa unessa. Ruostetta . Rikkinäisiä eristeitä.

Muista kysyä yliseltä. : 26/05/1994 : 21:09 :

On mahdollista, että olen yritttänyt yliselle tarkkaan selostaa, unessa näkemääni Itäisen kaupunginosan maantiedettä. �etonut vuoresta, talosta. Kanavakomplekseista ja vanhoista taloista. Omasta asunnostani hylätyssä veneveistämössä. Tuntuu uskomattomalata, miksi oisin sen tehnyt? Olisinko tehneyt tämän (kertomisen) unessa?

Ahaa : 26/05/1994 : 21:14 :

Itäinen moottoritie johtaakin länteen, koska helsingin keskustaa ei ole. On vain moottoritie ja Iso Majakka mooritien päässä.Helsingin keskustan tilalla on tämä iso kallio, jonka toisella puolella on hylättyjä hökkeleitä. Ei ihmisiä. Yksi näistä hökkeleistä on minun. Onko tuolla joku kulta-aarre vai mikä slaisuus tuolla kalliopaaden juurella tai itäisellä sivulla?

Voi samperi : 26/05/1994 : 21:41 :

Miten tiet voi olla myös vesiväyliä. Missä on linna? Onko kaupunki mootitien pohjoispuolella?. Yritin piirtää mielssäni kartan. Mutta se ei onistu oikein

              Linna
             Kaupunki    Silta     Harju    Vuori
Majakka   ------------------------------------- Tie 
      Lähiö  Kallopaasi           Kanavakaupunki
                         Suuri
                         Meri

Kaupungissa: Antiikkikauppa, ooppera, ravintola, linna
Lähiössä; Kerrostalo, Teollisuusalue (tien
pohjoispuoella?)
Kalliopaadella: Kulta-aarre
Harjulla: (En muista)
Vuorella: Sumua, hylätty talo.
Kanavakaupungissa: Hylätty veneveistämö.
Suurella merellä; Jättiläisaaltoja, Osa niistä nousee
sillan yli tielle luulen.
Tien päällä on �oimaJohto.

On turvallisempaa kulkea pitkin voimajohtoja kuin tietä. Vasen puoli on eri valtakunta. Kanavakaupungista yritetään veneillä tai voimajohtoja myöten tulla laittomasti Linnakaupunkiin. Ei tämä kyllä ole vieläkään aivan oikein. Mutta täytyyhän unessa olla joku logiikkakin. En vain millään jaksa herätä ja tehdä muistiinpanoja, kun kaikki tuntuu selvältä. Muistiinpanojen tekeminen tuntuu tyhmältä, sillä tämä puoli, jossa nyt olemme, ei ole se tärkeä puoli. Täällä ei ole edes ilmaisumuotoja kaikille itsestäänselvyyksille.

Ruskeaan samettihameeseen pukeutunut antiikkikauppi : 26/05/1994 : 22:12 :

Uskomatonta. Toissapäivänä kun olin tuolla merellä, muistelin antiikkikauppiasta, joka oli pukeutunut samanlaiseen samettihameeseen, kuin Kate Bushilla oli videossa. Ihankuin se olisi ollut oikea henkilö. T�mä oli hieman ennen kuin, sain LinCodin. Varma todiste siitä, että olen sekoamassa.

Lähdin taas liikkeelle : 27/05/1994 : 17:23 : Millbrook Cove

Heräsin 5.30 ja lähdin melkein heti matkaan. Säätiedoitus oli tapansa mukaan "Gale warning" ja "Seas upto 4 meters". Pääsin kuitenkin laguunista ulos kunnialla. Merellä vallitsi omituinen etelä-kaakkoinen maatuuli, joka koko ajan työnsi mua ulommas. Sain pienemmän LinCodin. Tämä omatekemä akttivisesti sukeltava uistin on kertakaikkiaan tehty Lincodia, eikä mitään muuta varten.

Omituinen juttu. Luulen, ettei Rock-kaloja saa kuin pilkkimällä. Se on niin laiska elulla, että vieheen täytyy hyppiä sen edessä monta kertaa, ennenkuin se avaa suunsa.

Etelätuulen vuoksi Smith Soundin ylittäminen tuntui hieman raisulta. Toisella puolella ei kuisteskaan ollut miträän hyviä leiripaikkoja, niin että lähdin yli kuitenkin. Mainitun 6 kilsan viimeisillä sadalla metrillä sain sitten kokeilla, miltä luvattu "Gale" tuntuu. Ei ollunna kivaa. Pääsin tämmöseen lahteen, jonka nimi on Millbrook Cove. Täältä löytyi iso hylätty lautta, jota lienee käytetty verkkojen kuivaukseen. Nykyisiä nailonverkkoja ei juuri kuivailla. Lautta huojuu jonkin verran juuri semmoseen tahtiin, että siitä tulee merisairaaksi.

Heräsin aamulla taas siihen uneen, jossa matkustan niin rämässä lentokoneessa, ettei sillä voi lentää. Siinä ei ole siipiä ollenkaan, vaan se menee kovaa vauhtia pitkin maanteitä. Hauskinta tämmösessä bussissa on se, että siellä on kuitenkin kaikki lentämiseen tarvittava, kuten kaksoismiehitys ohjaamossa ja lentoemännät ja tarjoilu. Tällä kertaaa tutkin lentsikan rakennetta hieman tarkemmin. Ikkunat on tilkitty tervalla, seiniä on tukittu tervapahvilla ja kuulokket on 30-luvun mallia. Tuolit ovat ilmeisesti rättisitikasta. Lentoemännät, jotka on kaikki orientaaleja, on paljon kivempia kuin oikeissa lentsikoissa. Myös matkustajat ovat itämäisiä ja erittäin ystävällisiä. Luulen, että kyseessä kiinalainen lentokone. Tällä kertaa sekoilin lentoasemalla tosi pitkään, tarkoitukseni oli vakaasti päästä oikeaan lentokoneeseen, mutta taas mua huijattiin. Lentoasema muistuttaa jotenkin itäsaksalaisen juna-aseman ja entisen UsAirin New Yorkin terminaalin risteytystä. Seinät on kaikki oranssia tai keltasta. Ilmoitustauluista ei saa koskaan mitään selvää, ne on kaikki ihan sekasin.

Tuulee : 28/05/1994 : 2:27 : Millbrook Cove

Tällä lautalla tuulee tosi ikävästi. Teltta räksättää niin, ettei tässä voi nukkua. Sataa tunnista toiseen. Kelvoton. Kalasajatkin ajelee tällä lahdella koko ajan sinne tänne yrittäen etsiä suojaisaa paikkaa. Kerta kaikkiaan kelvoton yö. Nikotiinipurkka nyt maistuisi.

Kalastajat huutelee : 28/05/1994 : 11:06 : Millbrook Cove

Mitä noi kalastajat huutelee: "Hey you in the tent, You want ... ". Mahotonta kuulla onhan ne sentään kymmenien metrien päässä. No emmä kyllä lähe täältä makuupussista ulos. �sken mä olin jo siellä, tein purjeeesta tuulensuojan, eikä siellä ulkona olluna kivaa. Siellä on alle 10 astetta ja 20 m/s tuuli. Saamarin teltta kun se vuotaa. Ne on noi perhanan saumat. Kaikki vesi tuolta katon laelta valuu yhteen kohtaan ja tippuu sitten alas. Jos kokeilis kerrankin viemäriteipin liimausta noihin saumoihin. Sormia paleltaa. Mukavaa tällä lautalla on se, että kun kaivertaa noita lattian rakosia isommaksi, niin suolanpoistajan suodatin mahtuu siitä mereen. Olen tehnyt tänäänkin jo litran vettä. Olisin varmaan nyt hirveessä paniikissa tuon juomaveden kanssa. Nyt voin viettää tällä lautalla vuoden tai pari ennenkuin vesi loppuu.

Radiossa sanottiin, että aamupäivän kuluessa tuuli kääntyy lounaaseen ja muuttuu siedttäväksi. Kalastajat on käynnistänyt jo moottorit muutosta odotellessa.

Mahoton makuupussi : 28/05/1994 : 17:46 : Millbrook Cove

Tää on kyllä ihme tää makuupussi. Heti kun ssiellä sisällä yrittää pitää jotain vaateita, kaikki menee pieleen. Varpaita ja jalkoja paleli koko päivän kunnes suostuin ottamaan veryttelyhousut ja villapuseron pois. Tasanen lämpö on lopulta pikku hiljaa palautumassa. Ihmeellisen hiljaista! Kaksi päivää jatkunut rähäkkä loppui yhtäkkiä kuin veitsellä viiltäen. Mahottomaksi tämä alkoi mennäkin. Tellttakin on sidottu kymmenillä naruilla sinne tänne. Siitä huolimatta ne oli heti löysällä. Saamarin teltta totta tosiaan vuotaa ja lattia on märkä. Panin toisen märkäpuvun selän alle. Edesjotain eristystä, kun ei ole ilimapatjaakaan. En voi enää ollenkaan käyttää nikotiinilaastaria, kun se alkaa heti kutittaa. Nikotiiniallergia sano. Vähintäään 40 kilsaa Dawsons Landingiin. Tätä vauhtia siihen menee viikkoja. Ainoastaan Kelp Headingin ohi, ja tämä tyynen meren rannalla sekoilu loppuu, argh.

Menetin ponttoonin : 29/05/1994 : 4:25 : Millbrook Cove

Heräsin keskellä pimeyttä ja oivalsin keskellä yötä ja sadetta, että välttämätön sivuponttponi on kadonnut jonnekin. Mitäpä tässä muuta vielä tarvitaan. Sidoin sen kyllä tiukasti kiinni. Tämä jatkuva sataminen alkaa tosiaan käydä hermoille. Ei muuta voi sanoa. Teltta vuotaa ja radio lakkasi toimimasta hetki sitten. kiitos kiitos. Kyllä tälle lautalle majoittuminen oli jonkinlainen erehdys. Ai radiosta onkin batterit lopussa...

Kiinassa : 29/05/1994 : 9:12 :

Olin luokkaretkellä bussimatkalla Kiinaan. Mukana oli myös koottava kanootti. Läksin lyhyelle melontareissulle.

Veteen oli jostain syystä vaikea päästä. Kävi ilimi, että kaikki rannat olivat ei-kenenkään maata. Takaisin tullessa kun yritin tulla leirintäalueen kohdalla maihin, niin ihmettelin miksi jätkät kyykistelivät tuolla aidan takana. Joku oli mennyt siitä johtaa aidan yli ja niitä ammuttiin oikealla olevasta punkkerista. Kaikki luulivat että myös minua ammuttaisiin, jos meloisin siinä kohytaan rantsuun. Ei ammuttu.

Kaikki turistit tungetttiin isoon autolautaan. Kuljimme jonossa pitkin ramppeja. Kiinalaisille, jotkka eivät pysyllä osuneet turistiin kävi jotenkin erittäin kurjasti. Kaikki turistit voivottelivat kun kiinalaiset, jotka eivät tappaneet turistia, alkoivat itkeä. Turistitvirrasta poistettiin kaikki kiinalaisen näköiset erikoistutkimuksiin.

Autolautan uunenissa olis iso päivällispöytä, jossa oli kiinankielisiä lappuja. Keskuskomitealla oli ollut siellä päivällinen.

Maassa käyttetiin vain kokoa A4 olevia seteleitä, eivät ahtuneet lompakkoon.

Muistin juuri että unessa olen useasti melomassa jossain virrassa, joka on osa jotain viemärisysteemiä. Joessa on paljon koskia, joita voi vältellä. Eiku ylempänä on joku vesistä, on siitä mielessä karttakin. Kun näen sen ens kerralla, kerron tarkemmin.

Löysin ponttoonin : 29/05/1994 : 9:29 :

Ponttooni kelluikin lautan vieressä. Sataa taukoamatta.

Aurinko paistaa : 29/05/1994 : 12:59 : Millbrook Cove

Istun lautalla. Aurinko paistaa. Liimasin teltan saumojen päälle viemäriteippiä. Kyllä varmaana kestää. Olen astunut jonkun perhanan naulan päälle. Tosi syvän näkönen haava. Vaikkei siihen kyllä koske yhtään. Tarvisin kalaa. Muttei tässä lahdessa kyllä ole muuta kuin rapuja. Mulla olis kyllä rapuverkkoja, muttei mitään syöttiä. Pitäs vissiin panna kalanperkuita johonkin muovipussiin tämmösen tapauksen varalta.

Mela katkesi : 29/05/1994 : 16:37 : Millbrook Cove

Tuuli muutti suuntaa ja lautta kiertyi niin, että naru kiertyi tuon paalun ympärille. Ajattelin, että kun se laskuvasi tulee, niin naru on liian lyhyt ja lautan paino hajottaa pollarin. Käytin melaa airona ja se katkesi. Kyseessä oli Bajalla lasikuidusta tehty liitoskohta. En arvannut, että se on noin pirun heikko. Siinä mielessä hyvä, että katkesi. Ainut ongelma on se, että on niin kylmä, ettei lasikuitu kovetu ikinä. Ollapa meksikossa. Lisäksi purin kanootin, kun luulin, että peräsimen kiinnitysruuvit ovat löysällä. En löytänyt yhtään vastamuttereita, eikä tule hela tuntunut itsestään irtoavan. Toivottavasti hela onkin niitattu tai jotain. Tämmöset jutut pitäs tutkia etukäteen.

Väsyttää : 30/05/1994 : 11:23 : Millbrook Cove

Aamulla väsytti niin mahottomasti. Sitä paitsi melan korjaus vaati hieman viimeistelyä. Sitä paitsi oli pirun kylmä. Sitäpaitsi VHF-radiosta ei kuulu mitään, oiskohan se rikki. Joka tapauksessa emmä jaksanut lähteä mihnään vaikka oli hyvä sää. Kanadan radiosta tulee tämä laulu, jonka Petelius ja Heiskanen esitti hauskasti VeliPuoliKuussa, aidan mennä kalastamaan, kunhan villapusero kuivuu. Näin unta hienosta filmikamerasta, joka kastui. Kamearassa oli erityinen LCD-Näyttö, johon ilmestyi ihmeellisiä herjoja ja lopuksi tehtaan uusimman kameran mainos.

Ei kalaa : 30/05/1994 : 14:45 : Millbrook Cove

Yhden erittäin pienen kalan sain. Sen verran innostuoi, tetn käyttänyt sitä syöttinä vaan heitin menenemään.

Olen onnellinen : 30/05/1994 : 16:04 :

Olin tuokion erittäin tyytyväinen elämääni. Olen nykyään onnellinen varmaan kerran kuussa. 80-luvulla olin onnellinen joka kolmas vuosi. 70-luvulla yhteensä 2 kertaa. 50-luvulla olin onnellinen, kun jätkät opettivat mut kusemaan talon seinään (sitä ennen yritin ehtiä himaan ennenkuin tulee housuun). 60-luvulla en muistaakseni ollut onnellinen kertaakaan.

Sataa koko ajan : 31/05/1994 : 9:49 : Millbrook Cove

Sataa taukomatta, mutta teltta ei vuoda! Kalliiden kyllästysaineiden osto oliskin ollu ihan tyhmää. Viemäriteippi kattosaumoissa riittää täydellisesti. Kunhan vaan teippi pysyisi paikoillaan. Vaikka on tossa yksi toinenkin paikka kestänyt vallan hyvin paikallaan. Emmä voi tänään ainakaan mitään tehdä kun on noin märkää.

Popkornit on lopussa : 31/05/1994 : 17:38 : Millbrook Cove

Tai eihän popkornit ole lopussa, mutta paistinrasva on. Ei se onnistu ilman öljyä. Myös kaakkao on lopussa. Tilanne on sanoisinko Huolestuttava. Täytyy saada kalaa. Tämän lautan alla kasvaa simpukoita, mutta eivät ainakaan raakana olleet mistään kotoisin. Pitäisi lähteä, mutta en kyllä tiedä, että minne ja miksi. Lautta on kyllä pirun mukava. Ei elukoita ja kuivuu nopasti sateen jälkeen. Tosin hieman tuulinen.

Nameless Place : 2/06/1994 : 9:42 : Klaquaek channel

Meloin eilen 12 tuntia ja pääsin tämmösen kiven päälle. Kalastus sujuu piinallisen kehnosti. Eilen kahden sintin noukkimiseen meni tunti. Tulipa edes hieman makua soppaan. Olisin kyllä mieluummin meksikossa.Hienoja tyrskyjä eilen. Nyt en pelkää enää mitään, ellei ole hyvää syytä. Paskan peräsimen kiinnikkeissä on jotain vikaa. Ne hölskyy ja vuotaa. Sain loppuun luettuani Burnett Beachiltä löytämäni kirjan Howard Hughesin vale-elämänkerrasta. Samasta aiheesta Peter von Bagh piti hienon radio-ohjelman. Se on mulla kelanauhalla, luulen. Samassa laguunissa on vähintään puoli tusinaa troolaria suojaa pitämässä. Ne ampuu pienoiskiväärillä lintuja ja pitää muutenkin hävitöntä mekkalaa. Ei ihme ettei täällä ole kaloja. Kalat pitäisi jättää turisteille. Tenojoesta turistin onkima lohi tuottaa kunnalle 2000 markkaa kilo. Sen sijaan kun se ryöstökalastetaan troolilla suomenlahdelta, se tuottaa muutaman kympin kilo. Kalastajat on naulanneet kissansilmän sen ajopuun taakse, jonka vieressä telttailen. Yksityiskohdat ovat aina tärkeitä. Olo suhteellisen tasanen. Huomasin taas sen, että kuukaudessa kaikki selkäkivut ovat kadonneet. Kun siirryn takaisin kerrostaloasumiseen, ne tulevat myös noin kuukaudessa takaisin. Myöskin finnit selästä ovat taas kadonneet. Liikunnan määrässä ei liene suurta eroa. Kyse on siis ainoastaan ja psykologiasta. Harmi, etten keksi elämäntapaa, joka olisi jotenkin establishoituneempi kuin tämä ja olisi kuitenkin psykologisesti samanlainen. Jos voittaisin Lotossa, niin ainut mitä keksisin, olisi siirtyä pysyvästi hotelliasujaksi. 100.000 markkaa/vuosi. Toisaalta ei mun tarvis asua hotellissa kuin erittäin kehnon kelin aikana, ehkä kolmasosan ajasta. Kamoja varten voisin vuokrata varastotilan. Paikan nimi onkin Klaquaek Channel. "The little bays and coves along both sides of this channel provide a number of good anchorages."

Väsyttää taas : 3/06/1994 : 15:19 : Klaquaek channel

Aloin sekoilla yöllä ohjelmoinnin parissa ja niinpä sitten nukuinkin puoleen päivään. Olen aina haaveillu, että Nokolisp-Cee käännös onnistuisi myäs grafiikkaohjelmille. Nyt se toimii. Ihme miten erämaassa voi tehdä tämmöstä ihan pokkana. Taitaa olla muuten jo yli 10 vuotta kun ostin oman tietokoneen. Ja siitä kun ylimalkaan koskin tieokoneeseen on yli 20 vuotta. Kehitys kehittyy. 10 vuoden kuluttua tämmönen taskuvehje tallentaa kuvaa ja ääntä ja on satelliitin kautta yhteydessä Nettiin. Vaikka tuskin tänne enää viittii sillon tulla, kun kalakanta on meeeelko vähissä. Oiskohan sää normaalia kylmempi. Viime vuonna toukokuun lopussa oli täällä hirvee helleaalto, Siksi tulin tänne näin aikaisin. Ei ehken olisi pitänyt. Olis kantsunu lähteä Australiaan. Mutkun kanootin rahtimaksut olis ollu enemmän kuin lentolipun hinta. Kristus saamari. Kun kuiteski joku 120 kiloinen saa kuljettaa tuplaruhon ilmaiseksi. Pitäs olla semmonen kun avaruuslaivoissa, että laskutetaan matkustajan ja kamojen muodostaman yhteismassan mukaan. Avaruuslaivan pyylevä kadettikaverikin joutui heittämään kitaransa menemään. Vai oliko se nyt Cowboy-saappaat. Nyt alan olla tämän koneen köytössä niin npea, että tämä alkaa muistuttaa puhetta. Taukoamatonta tajuntonta höpinää, kun puhe- ja logiikka-toiminot ei mahdu oikeen hyvin samaan prosessointivälineeseen. Ja puhuja yrittää epätoivoisesti itsegeneroituvalla höpinällä saada varattua aikaa logiikkaohjelmistolle. Emmä viitti lähteä mihinkään, kun kuitenkin kun saavun Dawson's Landingiin on Sunnuntai. Näin yleensä käy kun yrittää mennä johonkin kauppapaikkaan, että siellä on Sunnuntai. Paras nakki olisi varmaan lähteä liikkeelle Sunnuntaina. Paitsi tietysti voi käydä niin kuin yleensä käy, että matka kestää täsmälleen viikon. Kanadan radion mukaan tietokone ei sovi opetukseen, sillä oppilas muistaa 25% vähemmmän omakirjoittamastaan tekstistä, kun se on tehty tietokoneella, kuin jos se olisi tehty käsin. Hieno homma. Muistuukin mieleen tämä mainio Stig Framm�tin ohjelma 80-luvun alusta, kuinka tietokoneet tuhoavat nuorisomme, pakottavat ne samaan muottiin. Konemaisesti ja epäluovasti toimimaan koneen orjina. Eivät opi piirtämään tai kirjoittamaan tai muuta käsityötä tekemään, vain konemaisia tietokoneohjelmien lauseita "DO I=1,2 FORMAT("%a"). Harmi etten muista Fortranista enää mitään. Harmi etten nauhoittanut tätä Stig Fram�tin ohjelmaa. Samperi kun on ihmeellinen sää, välillä käy kylmä tuuli, välillä taas aurinko paistaa. Tässä teltassa pitäisi olla termostaattiohjanteinen tuuletusaukko.

Näin tosi kurjia unia. Yhdessä valmistettiin yhtä taloa mun haudakseni. Ideana oli se, että vanha puutalo ruiskumaalattiin kokonaan valkeaksi ikkunoita myöten yhden mäen päällä ikuiseksi katakombiksi. Kirstu oli valmiina keskellä taloa korokkeella. Vilho oli mukana valmistelemassa taloa. Vilho totesi, että yleensähän katakombit valmistellaan kivestä, mutta minun tapauksessa, kun olen mitätön, kyvytön ja vielä likinäköinenkin, niin puinen katakombi riittää hyvin. Talo kestää kyllä kuulemma huomattavasti kauemmin, kuin mitä minut muistetaan. Itse asiassa saan olla kiitollinen.. jne. Toisessa unessa hammaslääkäri lähetti kokonaisen puolijoukkueen kivityömiehiä suuhuni. Tilanne oli kriittinen, hampaat olivat irtoamassa, kitalaki putoamassa, leukaluusta ei ollu enää mitään jäljellä. Tämmösiä unia näkee, kun ei pese hampaitaan kunnolla.

Kalaonni parani : 3/06/1994 : 19:20 :

Sain puolessa tunnissa kasan mukavan kokoisia rockkaloja. Kyllä niitä saa, mutta oikean paikan löytäminen on aina yhtä vaikeaa. Nyt kun mulla on hyvä paikka tiedossa, josta saa ilmaista ruokaa, ei mun kannata mihkään tästä lähteäkään. Saamari kun Uuden Seelannin radiossa on näitä telkkariohjelmien mainoksia. Tarvisin kyllä telkkarin, mutta kun tekniikka ei ole tarpeeksi kehittynytttä. Pienenkin satelliittiantennin raahaaminen kanootissa on vaikeaa. Toisaalta taas, jos olis semmonen antenni, että sillä näkis telkkariohjelmia ja jolla vois nettailla, niin asiaa voisi harkita. Semmonen sateenvarjomallinen olis tietysti hyvä.

Alan J. Resnick Jr. : 3/06/1994 : 21:02 :

Koska kuitenkin hukkaan tuon kirjan, jossa sankarimme suorittaa ensimmäisenä maailmassa matkan Cabo de Lucaan (joka yritys mulla kyllä katkesi heti alkumetreille), niin on syytä muistaa seuraava: Alan J. Resnick on 57-vuotias, ei harrasta muuta kuin seikkailuja ja sillä on vain yksi mieliharmi - se tuhlasi elämäänsä kaikkeen muuhun, ja siksi menetti useita korvaamattomia seikkailuja. Näin ollen ja siksi niin, toisin kuin aloin pelätä, mulla on vielä ainakin 15 vuotta aikaa harrastaa matkailua. Siihen rahatkin sopivasti riittävätkin. Alan J. Resnickin kuntoiluvinkki on se, että pidä itsesi liikuntakykyisenä ja jos jotain erityistä tarkoitusta varten tarvitset lisäkuntoa, saat sitä helposti tuolloin. Kun hyökyaalto on tarpeeksi suuri, et pääse siitä yli tai läpi, sillä se työntää keulan tai perän pohjaan ja kanootti menee paskaksi. Ainut tapa selvityä on panno kanootii POIKITTAIN ja jäädä alle, näin neuvoo Alan J. Rssnick jr.

pakaten : 4/06/1994 : 9:57 : Klaquaek channel

Liian tylsää. Lähden liikkeelle nyt!

Se siitä : 4/06/1994 : 17:52 : Dawson's Landing

Kolmen jälkeen alkoi smmonen rähinä, että olis pakko lopettaa. Tämä on tosi muinainen leiirpaikka.Onttoja punapuita, joita on käytetty uuneina eli tulisijoina. Tästä on 4 kilsaa Dawson Landingiin. Jostain syytä mulla on kuitenkin koko ajan semmoinen tuntu, että mainitussa paikassa olleet postikonttori ja puoti eivät kenties olekaan siellä. Vaan on ne suljettu suunnilleen vuonna 1988. Dawson Landingia vastapäätä on kuulemma ollut hotelli, mutta se on suljettu vuonna 1984. Oliskohan toi valkea hökötys tuolla ylempänä mainitun hotellin saunarakennus. Oishan se yhtä juhlaa mennä hotelliin. Taas loppui kalantulo. Mikä ihme tässä mättää? Onko ilma liian kylmä vai vesi liian lämmintä. Sietämätöntä tämmöset kala-arpajaiset. Kun ei niiden perhanan elukoiden varaan voi yhtään laskea. Pitäs olla se pyssy. Täällä on paljon nmoita hanhia.

Tasters choice : 4/06/1994 : 18:26 :

Tasters choice on hyvää kahvia.

Mainio juttu : 4/06/1994 : 19:16 :

Mainio juttu, etttä tuli lähdettyä tänne. Tarkotan, että tämmösessä mahdolisimman veltossa moodissa. Luenkin parjhaillaan Piers Anthonyn "Virtual Mode"-kirjaa.

Söin eilen liikaa : 5/06/1994 : 9:18 : Dawson's Landing

Ajattelin, että kun kauppakin on mukamas vieressä. Sielllä kävi muuten lentokone, ilmeisesti siellä jotain elämää olla. Niin ajattelin keventää varastoja. Näin kurjia unia suukirurgiasta ja muusta, hyi.

troolari meni ohi : 5/06/1994 : 9:27 :

Paikka ei siis ole aivan autio.

Ahistaa : 5/06/1994 : 17:54 :

Onpa hieman ahdistava olo. Mistäköhän sekin johtuu? Meinaan vaan, että ulkona on kylmä ja sataa, enkä ole siellä käynyt, nutta luulid, että olen jo tottunut. Onpa huisin hiljaista. Vieressä oleva koski tosin hieman kohisee. Pitäs varmaan ruveta tekeen jotain. Tämä on tylsää. Tässä vehkeessä on yksi vika. Ei ole kunnon piirtelyohjelmaa. Tämä tuli mieleen, kun ylitin panna muistiin, miltä näytää oikean tyyppinen verkkosolmu.

Kaupassa : 6/06/1994 : 12:29 : Dawson's Landing

Pääsinpäs kauppaan asti. Hiphei nyt on ruokaa, kahvia, karkkia ja tupakkaa. Saamarin puoti meni tosin just kiinni, mutta aukee uudestaan, niin että vopin ostaa popkorniöljyä ja viinaa. Hieno homma. Ei muuta voi sanoa.

Takaisin samaan paikkaan : 6/06/1994 : 16:24 :

Meloin takaisin samaan paikkaan, kuin olin ollut viime öinä. Täällä on niin jyrkät kalliorannat ja lisäksi vesi on taas niin korkeella, että hyvän leiripaikan löytäminen on "kiven takana" (pun intended). Ostin aamulla kaupasta paksut villasukat ja ne on luksuriöösit! Varpaita pallelsi viimekin yönä monta tuntia, kun virittelin pussin hieman holtittomasti, niin ettei ilma päässyt kiertämään. Itse asiassa sekoilin kahteen asti aamulla Nokolispin parissa. Tein oman piirtelyohjelman, joka voi panna kaikenlaisia viivatöherryksiä talteen. Kyllähän tähän koneeseen sopii esimerkiksi PaintBrush, mutta se on kerta kaikkiaan sopimaton. Sitä paitsi hiiri on isompi kuin tämä kone. Mitä vitsiä siinä on. Sitäpaitsi PaintBrushilla ja muilla ei voi tehdä omia makro ja ohjelmia esimerkiksi logiikkasymboleita. Grafiikkaohjelmiston tarve ilmeni, kun havaitsin, että näkemäni oikeaoppisen verkkosolmun kuvaaminen muin menetelemin on tuiki mahotonta. Korjasin Nokolisp-Cee-kääntäjää. Sitä oli viimeksi korjatu vuonna 1990 ja luulin, että se on virheetön. REPEAT ei kuiteskaan kääntynyt niinkuin pitäisi. Kääntäjä ei edes yrittänyt selviytyä tuosta, että repeat palauttaa aina jonkin non-Nil arvon. Miten tämä on mahdollista? Ainahan mä käytän Repeattia tuottamaan jotain (repeat (pop jotain)) tuuottaa ensimmäisen jotain-listassa olevan non-Nillin. Omituista!

Ostin koskenkorvaa : 6/06/1994 : 17:01 :

Kaupassa vedeltiin hauskaa huumoria siitä, että halusin nimenomaan Koskenkorva-nimistä votkaa. Ongelma johtui oikestaan oikeastaan oikeasta oikeasta lausumistavasta. Toisaalta puhesyntetisaattori tässä koneessa on melko samaa mieltä kanssani siitä, miten koskenkorva oikeen lausutaan. "Choskhenkhorvo"

Päivä paistaa : 7/06/1994 : 15:09 : Dawson's Landing

Päivä paistaa, mutta objektiivit eivät vaan tahdo kuivua. Kumma ettei ne voi tehdä semmosia, jotka pitäis vettä. Kunhan saan höyryt pois niin liimaan jumpe sen kunnolla umpeen.

Mistä noi ihmiset tuli : 7/06/1994 : 15:18 :

Tuli mieleen, että eilen käydessäni kaupassa. Niin siellä lappasi tuon tuostakin väkeä. Esimerkiksi naisia. Missä ne oikein asustavat? Ei täällä päin ainakaan. Ja kun kauppakin on lautan päällä, on oletettavissa, ettei täällä ole erityisempiä muitakaan tasasia paikkoja, joille voisi lautan rakentaa. Mahdollisesti tuolla syvemmällä vuonossa on kalankasvatusfarmeja. Tiedä häntä. Kalankasvatus tuntuu kyllä aika ihanteelliselta bisnekseltä. Toisaalta rehua on vaikea saada. Toisaalta taas onhan noita kalastajia. VHF-radiossakin (kanavalla 68) kalastajat kinaa siitä, että laatu on niin kehnoa, ettei käteisostaja sitä halua, joku "Fish Plant" ottaa mitä vaan, mutta maksaa huonosti. Ajattelin, että Fish Plant olisi joku säilykepurkkitehdas, joka ei paljoa välitä siitä, mitä purkkeihinsa työntää. Mutta ehkä se onkin rehutehdas.

Kuvia pitäis saada : 7/06/1994 : 15:29 :

Kyllä tämmösen päiväkirjan osaksi pitäisi voida digitoida kuvia videokameralla. Kylläpä tämä tekniikka on kehittymätöntä. Tämä tuli mieleen kun mielestäni oheisen tyyppisen puron pohjassa pitäisi olla runsaasti rapuja. Oheisen tyyppisen puron kuvaaminen on kuitenkin vaikeaa.

Saamarin laajakulma : 7/06/1994 : 20:09 : sama

Laajakulmassa on edelleen vettä, vaikka lämmittelin sitä koko päivän auringossa. Nyt laitoin sen öljylampun päälle. Nyt pitäs veden poistua, kun se alkaa kiehua. Miten kummassa vesi on tonne päässyt, kun ei näytä millään sieltä poistuvan. Liukastuin mutaan ja kamera putosi kymmenen sentin päähän vedestä. Mitähän vakuutusyhtiö tykkää, kun mulla on kaksi rikkoutunutta kameraa yhtäaikaa käsittelyssä?

Objektiivi on korjattu : 8/06/1994 : 9:34 : Dawson's Landing

Ainut tapa millä sieltä sai höyryt ulos, oli porata reikä kylkeen. Tyhmä juttu. Onneksi vesi on niin alhaalla, ettei tarvi mennä mihnään.

Taas lautalla : 8/06/1994 : 20:55 : Pierce Bay

Lähdin matkaan vaikka meressä oli liian vähän vettä. Löysin jonkun entisen tukkityömaan ponttoonilaiturin. Tähön sopii mainiosti telttailemaan. Ei tarvi kantaa kamoja minnekään, ei ole hiirä, eikä muita elukoita. Viime yönä perhanan hiiri herätti mut rapistelemalla ja kolaamalla vähän väliä. Alko niin pänniä, että aloin tosissani kytätä tätä hiiträ kolkatakseni sen. �elkein sainkin hännästä kiinni. Nämä tämän mantereen metähjiiret on kyllä erilaisia kuin muualla. Näyttävät ihan oikeesti mikkihiiriltä.

Yleisradio kuuluu taas : 9/06/1994 : 5:21 : Pierce Bay

Omituista kieltä tuo suomi:"Ikkinakkuna eri kapala sosorkoroko". Taajuus 15400.

lautalla : 10/06/1994 : 15:46 : Pierce Bay

Olen taas ja edelleen kuolemankaltaisessa väsymystilassa. Nukun koko ajan. Tätä menoa ole Bella-Bellassa heinäkuun lopulla, enkä koskaan pääse �harlotte islandille. Mikäs siinä, onhan mulla aikaa. Eikä juuri muuta. Sataa.

Sataa koko ajan : 10/06/1994 : 17:46 :

Sataa, mutta ei ole kovin kylmä. Kesä on tulossa. Luin "Virtual Moden" loppuun. Ensimmäinen kirja, jonka sankari on 13-vuotias itsemurha-ajatuksia hautova tyttö. Tekijä lupaa koko sarjan samaa kamaa. Seuraava on "Fractal Mode", hohhoijaa. Pitäisi varmaan lopultakin siirtyä Star Trek-kirjoihin. Ne on varmaa kamaa, luulen. Pitäisi kyllä saada telkkari. Port Hardyn transmitteri ei kyllä kanna tänne asti. Samperi, kun viime yönä ohjelmoin kello kahteen asti piirikortin reititysautomaattia. Mitä järkeä siinäkin oli? Kaupassa on nykyään täydellisiä teippausohjelmia. Sitä paitsi en tee enää tuommosella mitään.

ei sada, mutta : 12/06/1994 : 8:15 : Pierce Bay

Ei sada, mutta en kyllä lähde mihnään. Toisaalta taas, ei mulla ole paljon mitään tekemistä.

Vattuja ja Karhu : 12/06/1994 : 9:56 :

Kesä on jo niin pitkällä, että löytyi runsaasti vattuja. Mietiskelin juuri, että mitenkähän käy C-vitamiinin tarpeen, kun en ole puoleentoista kuukauteen syönyt muuta kuin kaloja ja jauhoja. Myös karhu oli syönyt marjoja. Se oli jättänyt tuohon tukkitielle jättimäisen paskakasan, joka muodostui yksinomaan vatunsiemenistä. Siinä oli varmaan 10 kilon vattukasan jäännökset ja se oli aivan tuore. Kuulinkin toissapäivänä tyypillistä rymiskelyä tuossa rantapusikossa. On se mukava on seuraa.

5 tuntia sadetta : 12/06/1994 : 16:02 :

Hyvä etten lähteny mihnään. Nyt on satanut tuntikausia yhtämittaa. Tuolla ulkona olisi nyt aika kurjaa, luulen. Osoite on N51�32.5' W127�45.80'

Lisää vattuja : 13/06/1994 : 13:42 : Pierce Bay

Söin lisää vattuja. Kun koko aamun kestänyt sade loppui. Ne ei ole vieläkään saanut tuota sääkanavaa numero 3 toimimaan. Mutta CBC väittää ettei sää parane. Muistelin kurjaa lapsuuttani ja mua hiukan pänni. Olis pitänyt syntyä muuanne. Suomi on masentava paikka ja vanhemmat oli vielä masentavia. Tosiasia on se, että synnyin ilmastoon, joka ei sopinut luonteenlaadulleni. Tuli mieleen, että kun Insinööriuutisissa kirjoitti joku Sundell, miten insinöörejä pitää tehdä lisää, koska osa niistä on ammattiin kelpaamattomia lopuksi kuitenkin. Rupusakkia on määritelmä, jotain on usein itseenikin sovellettu. Niin tämä Sundellhan on omituinen mykkä paska, jonka aivotoimintaa epäilin raskaasti vaillinaisesti. Puhetoiminnat olivat ainakin kohtuullisen puutteelliset. Sillä vaihtui alaiset sukkelaan, kun kukaan ei jakasanut seurata sen hitaanpuoleista rattaanpyötitystä ja vielä hitaampaa ulosantia. Luultavasti päässyt päällikön paikalle sukulaisuussuhteiden perusteella.. En ole ollut tällä lautalla vielä viikkoakaan. Mikäs kiire tässä. Paitsi että teltta alkaa olla niin täynnä roskaa, että se pitäs purkaa. Samalla vaivalla sen tietysti siirtäis veneeseenkin. Perhanan lautta heilu kyllä yöllä niin että tulin merisairaaksi Vauh, yllättävä puhuri iski just äsken (13:58:25). Ei tässä kyllä voi olla, jos tää menee tämmöseks. Luen Hammon Innesin kirjaa "Blue Ice". Se oli ensimmäinen kirja, jonka olen lukenut kokonaan englanninkielisenä. Toinen hieno kirja "The Life of Albrecht D�rer".

Fiskarsin sakset katkesivat : 13/06/1994 : 14:20 :

Miten voi olla mahdollista että fiskarsin sakset voivat katketa? Ostin nämä juuri kalliilla hinnalla. Katkeamiskohta oli ruostunut, eli siinä oli ollut halkeama jo pitemmän aikaa. Onkohan näillä tuota laatua hieman laskettu. Edelliset löysin tieltä Bellinghammin lähelltä Amerikasta. Autot olivat ajaneet niiden yli monta kertaa, siitä huolimatta ne olivat aivan käyttökelpoisia, kunhan muoviosia oli hieman hartsattu kokoon. Eikoös näillä saksilla ollut elinikäinen takuu tai jotain? Väl enivei, ne on helppo hitsata kokoon.

Laskeuduin Chigagon kentälle : 13/06/1994 : 14:39 :

Lopulta onnistuin laskeutumaan tällä koneella Chigacoon. Ongelma on siinä, ettei tässä ole "keskitä ohjaime" näppäintä, vaan joutuisi painamaan (menu)+5, joka on liian hankalaa, kun itse ohjaaminen tapahtuu nuolinäppäimillä. Olin jo harkinnut näppäimistön uudestaanviritystä, mutta onnistuin siitä huolimatta. Nimitzin kannelle olen laskeutunut jo useita kertoja.

Nameless Place : 14/06/1994 : 18:24 : Nameless Lagoon

Läksin taas aamusella liikkeelle, kun sää oli mitä mainioin. Pääsin varmaan 20 kilsaa purjeella. Sen jälkeen alkoi tuulla luoteesta ja vedin tämmöseen laguuniin. Ongelma on siinä, että tässä kohdassa on kartalla vaan katkoviivoja, eikä ainakaan mitään nimiä. Tuossa on amerikkalainen kaksimastonen ankkurissa ja vanhempi pariskunta kävi äsken moikkaamassa. Kaloja tuli, mutten mä niitä jaksa syödä. Aurinko paistaa edelleen, vastoin kaikkia ennusteita. Enää päivän matka Namuun, jossa on tiettävästi kauppa, posti ja telefooni.

ei paista enää : 15/06/1994 : 9:16 :

Tanssijaiset Dipolissa. : 15/06/1994 : 23:13 :

Näin unen, jossa mustiin ja valkoisiin pukeutunut, lyhyttukkainen kaunis tyttö pyysi mua seurakseen Dipoliin. Empimättä suostuin. Kaikki meni kuitenkin jotenkin pieleen. Esimerkiksi tietokoneeni meni lyttyyn, kun Seppo Kääriäinen istui sen päälle. Ja sadetakkini oli varastettu. Portaikossa sitä naista seurasin takaoikealla. Se katsoi olkansa yli ja sanoi jotain. Poski oli kuin auringonlämmittämää samettia ja tunsin etäisen ruusujen tuaksun. Peiliin katsoessani näin että olin lyhyempi kuin nyt. Hiukseni olivat tummat ja pitkät ja niissä oli värjättyjä punertavia suortuvia. Mulla oli ruudullinen paita ja mahdollisesti ruskeat silmät. Tapaus oli melko tavanomainen, mutta tyttö oli tavallista hienompi. Olin kuitenkin hieman ikävystynyt, nainen ei ollut hauskaa seuraa, vaan otti kaiken kovin tosissaan. Herättyäni olin niin masentunut, että vatsahapot pyrkivät ylös. Munia kutittaa armottomasti, sillä niissä on suolaa ja liian lämmin makuupussi hiostaa. Yritän kuitenkin olla raapimatta, sillä muuten iho menee rikki ja suola tuntuu vielä mojovammalta. Joku vuosi sitten ajattelin mennä lääkäriin kun kivespussit olivat punaiset, ryppyiset ja kutisivat taukoamatt. Pitäisi kaataa juomavettä märkäpuvun sisään, jos on liian kuuma. Auttaiskohan munien rasvaaminen?

Toinen kaksimastoinen : 16/06/1994 : 17:40 :

Tämä lahti on varmaan jossain paremman väen purjehdusoppaassa, kun täällä lappaa paremman hintaluokan laivoja joka toinen päivä, nämäkin jostain jenkkilästä. Huutelevat toisilleen kuin olisivat kuulovammaisia merimiehiä jossain 300 metrin öljytankkerissa, hohhoijaa.

heratys : 17/06/1994 : 5:00 :

luodolla : 17/06/1994 : 16:45 :

Pääsin varmaan 10 kilsaa eteenpäin. Vaan sitten alkoi tuulla. Luodolta löytyi hieno valkea valkea simpukkahietikko. Tässä vetää just sopivasti. Hiljaisuus on niin painostavaa.

nousuvesi : 17/06/1994 : 19:00 :

Neulemyssy, jossa oli nahkapyörylä keskellä? Lättähattu oli muistaakseni matala lierihattu. Biitles-lakki oli semmonen nahkalippis, joka John Lennonilla oli jossain valokuvassa.

Vihreä baretti. Windus-pipo. Haisaappaat. Lakkanailontakki. Verikauha. Kaftaani. Integraalikypärä. Poolopaita. Fritsuliina. Mikrohousut. Vihreä irlantilainen huopatakki? Maihinnousutakki. Kansitakki. Discolenkkari. Bell-bottom trousers & butterfly collar. Huopikkaat. Pillifarkut. Spittarit.

Mitkähän ne oli nimeltään semmoset mustat teräväkärkiset monot, joissa oli hieman korkoa, ja yhdellä sivulla oli halkio, jossa oli mustaa kuminauhaa.

Korikset. Läskipohjat. Retukengät. Harjattu haljasnappamokkatakki.

Ruotsalaiset feministit keksivät, että perinteisissä miestenhousuissa on tommoset taskut siksi, että miehet voivat salaa kohennella ja raapia muniaan. Ihminenhän ei ole tarkoitettu käyttämään vaatteita. Erityisesti kivesten pitäisi roikkua ulkoilmassa, sillä niiden pitäisi olla noin 30 asteen lämmössä, siksi ne pakostakin hikoavat ja kutisevat housuissa. Ja siksi miesten spermantuotanto on ratkaisevasti laskenut nykymiehillä.

Enivei ruotsalaisten suunnittelemissa Snickers-työasuissa on nimeenomaan estetty se, että taskujen kautta voisi hiplata muniaan. Taskut on ommeltu housujen päälle ja sen verran sivuun. Mulla oli kerran Snickers-haalarit, tais olla jonkun firman työasu. Mukamas Unisex-malli, mutta joka kerran kun yritti kyykistyä, munat joutuivat semmoseen puristukseen... tai onhan se unisex-malli jos käyttäjistä tehdään väkivalloin samaa sukupuolta.

Morals for men and machines : 21/06/1994 : 21:06 :

See QUOTES.GDB

Saamarin hyvä paikka : 21/06/1994 : 21:19 :

Saamarin mukava paikka tämä. Ei hiekkaa. Sopivasti tuulinen ja aurinkoinen. Kuiva aina. Kalapaikka vieressä. Butter-clam simpukoita, isoja ja tosi hyviä ja myrkyttömiä. Vettä alle kilometrin päässä. Namuun vain 20 kilsaa. Laivareitin vieressä, joka tunti menee ohi Finnjettiäkin isompia laivoja. Paljon pieniä kalastus ja hupiveneitä, Namuun vois helposti vaikka liftata. Tänne taidankin tulla kuolemaan. On täällä paljon rapujakin. Kwakume Inletin edustalla olemma, itse asiassa.

Namussa : 23/06/1994 : 14:25 :

Namussa olllut kalapurkkitehdas oli lopettanut. Kauppa kitui vielä. Kaupan hoitaja ilmestyi vasta puolen tunnin uumoilun jälkeen. Kaupasaa ei ollunna sähköä ja täti laski kaiken, tosi vaivalloisesti käsin. Luulin että mainittu rahastusmenetelmä johtui siitä ettei mummo osannut muuten. �lisin muuten hakenut kompuutterin avuksi hohhoijaajaa.

Hulppeaa menoa : 23/06/1994 : 18:00 :

Laskettelin itse asiassa koko aamun 8 metrin tuulessa purjeelle jotenkin melomiseen kyrpiintyneenä. Purjeen kanssa sai olla tosi tarkkana, kun vene lähti vähän väliä surffaamaan. Iso kaksimastoinen piti menoa niin kiinostavana, että ne tuli lähelle videoimaan mahdollista meriturmaa. Kun ne nostivat pallokkaan, ne pääsivät lopulta ohi, eivätkä ne olleet menossa Namuun. Hulppeaa menoa. Oliskohan lättäpohjaisempi kanootti tässä menossa parempi, kun surffausyritykset päätyivät usein siihen, että nokka alkoi tunkea aallon läpi ja vauhti loppui kesken.

Tarkkoja laskuja : 24/06/1994 : 1:03 :

Olen niin lähellä kastumista, että se on senteistä kiinni. Olen laskenut sini-käyräapproximaatiolla, että vesi voin nousta enää telttakeppiin asti: aika: senttejä jäljellä

1:06:06 4.2

1:07:34 3.7

1:09:49 3.0

1:11:44 2.4 ; keppi on kyllä jo vedessä

1:13:51 1.9 ; mikä on menossa pieleen?

1:17:33 1.1

1:19:49 0.7 ; seitsemän milliä,

1:23:26 0.3556

Supertarkka mittakeppi, jonka pituus on 10 senttiä ja jonka piti ennustaa veden maksimikohta katosi hetki sitten kokonaan veden alle. Noin tuntia aikaisemmin tehty sinikäyräapproximaatio heitti noin 5 milliä. Nyt on 1:29:26 ja huippu pitäisi olla 1:39 ja ennuste väittää ettei vesi voi enää nousta viiden desimaalin tarkkuudella. Toisaalta taas olemme sen verran suojemmqssa että virtaukset aiheuttavat virheitä verrattuna Port Hardyyn.

Pääsääntöisesti voimme kuitenkin todeta, että sinikäyrä sopii tähän tarkoitukseen hyvin ja kannattaisi mainittu menetelmä liittää muihin vuoksenvalvontaohjelmiin.

Asia tuntuu kenties triviaalilta. Mutta ilman tietokonetta olisin jo aikoja sitten siirtänyt kamat ylemmäs. Nyt saatoin lähes 2 tuntia aikaisemmin pelkästään laskennallisesti osoittaa sen, että vaikka vesi näytti nousevan uhkaavaa vauhtia, nousu kuitenkin hidastuu, eikä leiriä tarvitse purkaa.

Lisää simpukoita : 25/06/1994 : 11:31 :

En ota opikseni, vaan söin lisää simpukoita. Täällä ei tapahdu mitään. Radiosta ei kuulu mitään. eikä näy mitään. pitäs lähteä Bella-Bellaan.

Vau vene : 25/06/1994 : 11:56 :

Vene meni tuolla ohi. Ihme ettei tässä mene enemmän liikennettä. Oheisen vuonon pitäisi viedä Kitimattiin, jossa taas on tie. Itse asiassa olen tuolla tiellä ollutkin. Siitä lähtee tuo surullisen kuuluisa Cassiar-tie, jolla näin nälkää 2 viikkoa. Tämä tapahtui todennäköisesti vuonna 1987 tai 86 tai 85. En tosiaan muista piruvieköön. Muistihäiriö.

Saamari rotat : 25/06/1994 : 18:27 :

Saukot, jotka rymisteli yöllä tuolla keittiössä, on pöllinyt mun lusikat! Mulla oli kolme lusikkaa, joista heitin kaksi likasta tuohon ovensuuhun odottamaa jokaviikkoista astianpesua. Nyt ne on kadonneet. Jumalauta, ostan Bella-Bellasta rotanloukkuja, kyllä hymy hyytyy!

Punaiset posket : 25/06/1994 : 18:48 :

Nyt muistinkin, että näin jo toista kertaa kauniin naisen tällä vuosikymmenellä. Eka nainen oli Madridin metrossa, sillä oli merkillinen huopakankaasta tehty sininen matruusin tai kalastajann uniformu. Ehkei se nyt niin kaunis ollut, mutta hyväkuntoinen latino ja se harrasti erittäin harmillista silmäpeliä, joka kävi kerta kaikkiaan hermoille. Oikeastaan pukine taisi olla mielenkiintoisin, siis ns. dream-boat-asu panee katsojan mielikuvituksen liikkeelle. Niin toinen kaunis nainen oli KLM:n lennolla näitä intiaanirotuisia, muttei niin lyhyt ja paksu. Tässäkin oli dream-boat ilmiö, todella punaiset posket, monen pakkasen puremat, niin että verisuonia oli rikki, melkein kuin raavittu. Tulee mieleen tämä mikä se oli oikeusministeri hannele pokka, jossa on joku merkillinen viehätysvoima, jonka oivalsi vasta kun näki sen tosi pakkasessa moottorikelkalla. Tämmönen kulunut lärvi sopi tismalleen tuohon moottorikelkka-ajeluun, vaikkei sopinutkaan erityisemmin eduskuntaan.

Ei enää makuupussia : 25/06/1994 : 20:01 :

Yöt on niin lämpimiä, ettei tota pussia voi enää käyttää. Aina tämä ongelma. Meksikossa mulla oli tämä kevyempi pussi, ja se oli joko liian kylmä tai kuuma. Tämä on joko sopiva tai sitten sinne paistuu. Vetoketjun auki pitäminen ei auta mitään. Munista tulee kokkelia. Kokeilenpa nyt villapaitaa ynnä villasukkia ynnä nailonpressua. Sitäpaitsi tuo pussi on yököttövön saastainen. Kurjia kauppa-asemia nuo Namu ja Dawson Landing - ei ollu pesukonetta. Bella-Bellassa kyllä varamana on.

Meloen : 26/06/1994 : 20:18 : 10 km to Bella-Bell

Lähdin taas liikkeelle. Erinomainen lounatuuli työnsi ainaskin 20 kilsaa. < saamarin flashdisk sekoilee > Sain kalan jossa olis paiseita kidusten ympärillä. Hieitn sen menemään.

Hammasta särkee : 27/06/1994 : 3:56 : 10 km to Bella-Bell

Epämääräinen särky poskihampaan kuoren alla herätti. Mitä vittua hampailla oikeestaan tekee? Onhan niitä tekareita. Joka tapauksessa tuo ikenistö hampaan ympäristössä verestää. Tikulla kaivaessa tuntui kovin reikäiseltä.

Ei oikeastaan särje : 27/06/1994 : 8:29 :

Ei oikeastaan särje enää. Mutta kyllä se on kylmänarka. Oliskohan se ien? Joka tapauksessa. Mitähän jos matkustaisi hollantiin pyytämään hautaan pääsyä. Olen niin vitun kyllästynyt. Se on niin pirua, että ihminen voidaan pakottaa kitumaan. Voisin mennä ketchikaniin ja ostaa haulikon. Tähtääminen täytyy suorittaa tarkasti ilmeisesti korvan yläpuolelle, ettei tule tehtyä epähuomiossa lobotomiaa.

Ien on varmasti : 27/06/1994 : 20:01 :

Ien on varmasti vain tulehtunut. Runsas hammaslangan käyttö lienee paikallaan

Lakoninen Hiiri : 27/06/1994 : 22:47 :

Toiset hiiret ymmärtävät toimenkuvansa heti oikein. Tarkkailin äsken tämän saaren hiirtä. Se keräsi keittiön lattialle kertyneet muruset pois, muttei yrittänytkään hyppiä astiaston päälle tai ruveta nakertamaan jauhopussin kulmia. Sointulan lähellä oli viime vuonna tosi hullu hiiri. Se hyppi pitkin teltan seiniä ja onnistui lopulta pääsemään sisään. Itse asiassa se tuli ikkunasta ja putosi suoraan naamalleni. En saanut sitä muuten ulos kuin kolauttamalla siltä tajun tai hengen kankaalle. Joka tapauksessa tämä nykyinen hiiriystäväni on nimeltään Martti. Itse asiassa kaikki hyvin käyttäytyvät hiiret ovat martteja. Mistähän sekin johtuu? En muista ketään erityistä Marttia joka sopisi esikuvaksi. Tämän saaren ongelma ovat muuten tämmöset pienet sokeritoukan näköset satiaise. Ne kutitavat, kun ne pääsevät makuunpussin sisään. Saamarin hammas, eikös se maksanu jotain pari tonnia tai jotain. Seuraavan kerran laitammekin sitten kruunun amalgaamista. Mitä 2 vuotta kestävällä paikalla tekee?

Ajatelma : 28/06/1994 : 8:47 : Kanootissa

Vastavirtaan on hauskempi meloa jos ei ole matkalla mihnään. Melonta on kevyttä ja vauhti tuntuu kovalta.

Bella-Bella : 28/06/1994 : 16:29 :

Kävin Bella-Bellassa. Hotelli oli kiinni, mutta viinakauppa oli auki. Menin Sairaalaan. Sairaalassa ei ollut hammaslääkäriä, mutta tavallinen tohtori heltyi ja antoi mulle reseptin, jolla sain sairaalan lääkevarastosta 20 nikotiinilaastaria. Maksoi yhteensä jotain 130 dollaria. Hyvä juttu. Joskus joku juttu onnistuukin.

Suomalaisia : 28/06/1994 : 17:24 : Shearwater Marine

Tai aianakin nainen osasi suomea. Niillä oli halvalla ostettu puinen kaksimastoinen. Vaikutti hyvältä. Kävin veneessä kahvilla ja kerroimme meriseikkailuistamme. Shearwater Marinassa oli pesula ja sain makuupussin pestyä. Sitten vuokrasin huoneen Shearwater Resort-hotelissa ja pääsin suihkuun, Televisiota täällä ei ole. Olen pettynyt.

Soitin mutsillle - kuollu? : 29/06/1994 : 9:00 :

Venäjää : 29/06/1994 : 19:26 :

Löysin tästä koneesta täydellisen venäjänkielen tuen. Mielenkiintoinen juttu. Tosin näppäimistön käyttö on hieman vaikeaa, kun ei tiedä missä mikin kirjain on. Voisin oikeastaan tehdä oman translitterointi ohjelman Ja hazuu pit votku i kyurit papirossi. Yritin soittaa mutsille, muttei siellä kukhaan vastannu. Positively depressing. Toisaalta taas, jos mutsi ois delannu, voisin kytkästä täysin vapaalle. Mitä juhlaa. Siirryin pois kurjasta motellista. 77 dollaria ja yhteinen vessa/kylppäri viereisen huoneen kanssa. Mitä witsiä siinnä on. Travellodge vancouverissa oli suunnilleen saman hintainen. Uusien lusikoiden osto on edelleeen lykkääntynyt. Oujaa, 3 päivä kesäkuuta lähtee laiva tonne Prince Rubertiin. Rubertista saa mitä vaan, ellen väärin muista. Rubertista lähden Queen Charlotte Islandille. Täytyy tsekata paikka, jos sinne vois joskus myöhemmin palata.

Ruokahalu on mennyt kun on nikotiinilaastaria. Parempi kai näin kuin toisin päin. Luulen, että saan ensimmäisen sydänkohtauksen parin vuoden päästä. Toisaalta taas, onhan tässä eletty. Toivon vain että lähtö olis helppo, eikä siihen liittyis paljon dramatiikkaa. Meksikosaa kannattaisi kyllä kuolla. Ruumis muumioituu niin totaalisen hienosti. Niinkun se yks hylje. Pitää vaan valita semmonen paikka, jossa ei ole kojootteja tai rottia tai koiria. Mitä voisin enää tehdä, kun ole jo puokikuollut.

Lottovoiton jälkeen : 29/06/1994 : 20:27 :

Puhe psykiatrille: Tässä minulla nyt on kymppitonni, jonka antaisin sille, joka pysyy antamaan minulle seuraaavaa. Haluaisin, ettei minulla olisi mitään erityisempiä iloja tai suruja vaan, ettö kun siltä tuntuu voisin poistua paikalta. Itseasiassa haluaisin kytkimen, jolla poistun paikalta kun haluan ja palaan sinne tietyn viiveen jälkeen kun ajat ovat muuttuneenet paremmiksi. Hauaisin jonkinlaisen kytkimen aivoihini. Haluaisin, etta pikkuaivot voitaisiin tarpeen mukaan kytkea pois kaytosta..

Viemäriteippi kestää : 29/06/1994 : 21:00 :

Viemäriteippi katossa on kestänyt jo kuukausikaupalla. Olisi tuhlannut jo monta purkkia kyllästysaimetta,jos olisin ryhtynyt käyttämään sitä.

To doctor : 29/06/1994 : 22:12 : Kännissä

You dont get it. One of my grandmothers was a lapplander. I have got same genes and demographics as these Indians. I am designed to run after moose and live on seal blubber. High flame in cold climate. I get my pleasure from black and white.

Good one : 30/06/1994 : 12:03 :

I get my pleasure from black & white.

Red Tide Warning : 30/06/1994 : 12:08 :

Aikaisemmat simpukansyöntikerrat olivatkin melko vaarattomia. Vasta nyt tuli virallinen red-tide-ilmoitus. Kumma juttu, viime vuonna se alkoi joskus kesäkuun alussa. Talvella Meksikossa täytyy keskittyä tähän simpukan syöntiin hieman perusteellisemmin.

Minä ainakin : 30/06/1994 : 12:30 :

Minä ainakin kasvattaisin lapsistani holtittomia rääväsuita. Semmosia jotka huutelee autonikkunasta tuntemattomille ihmisille rivouksia ja hävyyttömyyksiä. Jotka kaataa maitolasin vain saadakseen huomiota osakseen aikuisten tolkuttoman "hyvä sää tänään"-hölinän tympäätyminä (sp?) I, for one thing, would raise my children totally irresbonble delinquets. They would be those kids who open the car window and holler obscenities to innocent bystanders. And which would spill the tea-cup just for hell's sake or when are bored with the adult colloquy.

On satanut koko päivän : 30/06/1994 : 19:48 :

Sietämätöntä tämmönen taukoamaton sade. Ulkona ei voi käydä ollenkaan, eikä mitään saa kuivaksi kun se kerran kastuu. Tämänkin koneen kanssa on jo ongelmia. �sken tämä sekoili a-levyn kanssa. Ja näppäimistössä oli ongelmia. Kumma ettei kymppitonillakaan saa sateen kestävää konetta.

Aurinko alkoi paistaa : 1/07/1994 : 20:03 :

Sade loppui ja lähdin kalaan. Bella-Bellan intiaanit olivat ilmeisesti ryöstökalastaneet alueen tyhjäksi, sillä kalat olivat pieniä ja sain vain yhden kilosen rock-kalan. Mikäs siinä, kyllä se käy vaihtelusta tähän pannukakkudiettiin. Luin tosi väkivaltasen kirjan nidemltä SOMA by Charles Platt. Oikeen mukavaa lukemista jos on jäänyt purkamattomia agressioita.

Tukka kasvaa : 1/07/1994 : 20:11 :

Tukka kasvaa suoraan ylöspäin. Merkillinen ilmiö. Nyt se on jo yli 5 senttiä pitkä ja on edelleen pystyssä.

Perkele : 1/07/1994 : 20:15 :

Perhana eihän mulla ole enää kun kuukausi aikaa, kun pitäs mennä kotiin. Ei kiinnosta. Pitäs järjestää asiat jotenkin pysyvästi.

Pulssi 54 : 1/07/1994 : 22:16 :

Mielenrauha on ikäänkuin palautumassa. Pulssi on 54. Kun se vähän aikaa sitten oli 64. Tuskinpa verenpainettakaan on enää liikaa. Hammas ei kyllä näytä paranevan. lienee syytä varautua hampaan poistoon. Tuskin sielt: ruunun alta enää mitään löytyy.

I feel good : 2/07/1994 : 5:59 :

For a moment a felt good. I felt better than Bishop Desmond Tutu. Toothache is no more. I have decided to go to Japan. I am going to take my smallest camping gear - about 10 kilos and live there a month or so. One might camp on mount Fuji or somesuch place. Radio Finland is totally uncomprehensible today.

Huomenna : 2/07/1994 : 17:29 :

Huomenna lähden laivalla pohjoiseen. Edelyttäisin seuraavaa: aamulla ei saisi sataa eikä olla kovin kova pohjoistuuli. Pystyn kirjottamaan tällä koneella vaiakka kuinka nopeasti. Tosin lopputulos ei ole kovin virheetön mutta riittävän hyvä.

kello on täsmälleen oikei : 2/07/1994 : 17:43 :

Voisko tämä edistää melkein 2 sekuntia tunnissa. En usko.

Lottovoiton jälkeen : 2/07/1994 : 21:33 :

Nyt en kyllä tiedä enää yhtään, mitä tekisin lottovoiton jälkeen. Ei mulla ole mitään tyydyttämättömiä haluja tai toiveita. Ei ole mitään erityisempää paikkaa missä haluaisin. Tjaa itse asiassa haluaisin asua kuukauden Fair Winds- hotellissa LAXissa ja ajella bussilla edestakas. Mutta senhän olen jo tehnyt. Tai olen asunut pariviikkoa siinä paikkeilla. Itse asisaas se olikin niin tylsää, että läksin pyöräilemään Venturaan. Bussin sijasta voisin tietysti ajella taksilla. Tokio, Antarktis, Huippuvuoret, Grönlanti, Etelä-Afrikka, Kuuba.

Heratys : 3/07/1994 : 7:00 :

Soitin mutsille - kuollu? : 3/07/1994 : 9:00 :

Laiva lähtee Prince Rubertiin : 3/07/1994 : 13:00 :

Laivalla : 3/07/1994 : 14:39 :

Kamala homma tässä kamojen kantamisessa tänne laivaan. Ne eivät ole vieläkään rakentaneet Bella-Bellaan autoramppia. Kamat joutuu kantamaan yksi kerrallaan laskusiltaa ylös. Toisaalta taas, eipä ole paljon autoliikennettä. Aurinko alkoi vaihteeksi melkein paistamaan. Mutta täällä kannella vetää, kuten aina.

Laiva on täynnä sakemanneja ja ranskalaisia. Ei muistaakseni viimeksi. Toisaalta taas eipä tarvi kenenkään kanssa keskustella. Luin mikä se oli LoS Angelesin entisen pääpatologin teoksen. Mikä se oli Dr Nogoguchi. Tämä oli hieman parempi teos kuin moni muu. Kirjoittelen tässä huvikseni puuta heinää, kun se on niin menevän näköistä, kun käyttelee 1500 taalan tietokonetta.

Toisaalta taas, jos aikoo tuottaa kolmiosaisen elämänkertatrilogian, niin joskushan se on aloitettava. Täytyy vaan toivoa, ettei batterit lopu kesken esityksen.

Pirunmoista tuo ranskankieli, kun ei siitä ole hajuakaan. Uvela kartoon siso santoon. Vanhempien ihmisten mielestä sadetakinkin pitää istua. Toisaalta taas, eiväthän ne varmaan aio ...

Alko pänniä jumalattomasti, se etten pysynyt vesillä, kun tuolla oli hienoja leiriytymisrantsuja. Hienot rantsut on aina likellä avomerta, kun satunnaiset hyökyaallot tekevät biitsejä. Vaikkei..

Ranskalaiset ovat aina omansa näköisiä. Jotenkin niinkun sikarotuisia. Varsinkin nämä kanadan ranskalaiset meluavat ja huutelevat ihan piruuttaan.